Ihana, innostava syksy

Olen ehdottomasti syksyihminen ja nautin kun ilma viilenee, luonto vaihtaa värinsä ruskan loistoon ja illat pimenevät. Syksyn odottaminen alkaakin aina jo loppukesästä, eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Tänä vuonna pääsin kuitenkin nauttimaan Lapin ruskasta ja syksystä ihan arjessakin. On syksyyn mahtunut myös luonnossa nukuttuja öitä, sekä maastopyöräilyä Kiilopäällä ja Saariselällä.

Ruska on jo hiipunut ja päivät lyhenevät melkoista vauhtia. Minua ei kuitenkaan ahdista jatkuvasti pidentyvä pimeä aika, vaan odotan jo kaamosta. Silloin on helpompi hellittää suorittamisesta ja rauhoittua ihan vaikka vain tunnelmoimaan.

Kiilopää

On tämä syksy myös tuonut mukanaan melkoisia muutoksia.

Aloitin syyskuun alussa matkailualan opinnot Lappian ammattiopistossa ja on ollut todella inspiroivaa päästä tutustumaan aivan uuteen alaan! Opiskelu työn ohessa on tuttua, mutta alkuun oli jotenkin kovin hankalaa löytää rytmiä opiskeluun. Opetusta on määrällisesti paljon, mutta laajoja kirjallisia töitä tai tehtäviä ei juurikaan ole. YAMK-opinnoissa tämä oli juuri päinvastoin. Onneksi rytmi on hiljalleen löytynyt ja opiskelu tuntuu mukavalta. Toki tunteja vuorokaudessa saisi olla enemmän.

Opintojen aloitus sai minut myös miettimään, miksi en lähtisi hankkimaan kokemusta alalta jo nyt. Mietin hetken, millaisista tehtävistä haluaisin urani matkailualalla aloittaa; kaikesta kokemuksesta on kuitenkin hyötyä. Jostain syystä työskentely hiihtokeskuksessa herätti kiinnostukseni ja tyypilliseen tapaani tartuin samantien tuumasta toimeen ja laitoin työhakemuksia vetämään.

Hakemukset tuottivat tulosta ja marraskuussa alkaakin perehtyminen hiihtokeskushommiin Pyhällä. Tulen olemaan pääsääntöisesti vuokraamon ja lipunmyynnin puolella, mutta varmasti myös muut tehtävät tulevat tutuiksi. Odotan tulevaa kautta innolla, vaikka täysin uusi maailma myös jännittää. Melkoinen hyppy tuntemattomaan jälleen.

On mielenkiintoista nähdä, mihin tämä polku viekään – minulla on nimittäin tunne, että tämä kivi vierii, eikä jää sammaloitumaan.

Kätkätunturi

Uusi suunta urapolulle

Tämä on ensimmäinen kesäni Lapissa ja olen nauttinut yöttömistä öistä ja ottanut ilon irti luonnossa liikkumisesta (räkästä huolimatta). Olen päässyt tekemään lyhyitä reissuja ja muutamia reissuja on vielä suunnitteilla tälle kesälle. Vaikkei minulla ole lomaa tänä kesänä, koen, että olen päässyt jo nyt nauttimaan kesästä täysillä. Tätä kaikkea on siivittänyt sama vapauden huuma, josta kirjoitin toukokuussa.

Pyhä-Nattanen

Toukokuussa kirjoitin myös ammatillisesta kriisistäni. Olen ollut hoitoalalla 10 vuotta, mutta en näe itseäni tulevaisuudessa nykyisissä tehtävissäni. Vuosi sitten aloitin YAMK-opinnot, joiden toivoin antavan uutta suuntaa uralleni. Opinnot kuitenkin herättelivät minua miettimään, haluanko todellakin olla kehittämässä, johtamassa tai opettamassa tätä alaa. Päätin ottaa aikalisän opinnosta kesän ajaksi ja miettiä seuraavaa siirtoani.

Olen pyöritellyt jo pidempään erilaisia vaihtoehtoja, mutta Lappiin muuton jälkeen olen alkanut nähdä matkailualan potentiaalisena vaihtoehtona. Ensin ajatus rakentui eräoppaan opintojen ja työn ympärille, mutta huomasin, että matkailualan monipuolisuus ja kausiluonteisuus voisi tarjota paljon muutakin kuin vain eräoppaan hommia. Eipä tässä auta muu kuin lähteä katsomaan, mitä kaikkea ala pitää sisällään, joten aloitan syyskuun alussa Lappian ammattiopistossa matkailualan opinnot ja keskeytän YAMK-opintoni.

Opinnot toteutetaan monimuotona Muonion toimipisteessä ja parin vuoden opintojen jälkeen valmistuisin matkailupalvelujen tuottajaksi. Matkailupalvelujen tuottajan työnkuvaan voi kuulua käytännössä mitä vain matkailuun liittyvää: matkailupalvelujen suunnittelua ja toteutusta, välineistön jne. huoltoa, siivousta, baarityöskentelyä ja paljon muuta. Juuri tämä monipuolisuus ja käytännön tekeminen houkuttelevat. Kausiluonteisuus tuntuu myös enemmän mahdollisuudelta kuin uhalta. Ja voin aina tarvittaessa sesongin ulkopuolella tehdä töitä sairaanhoitajana.

Tottakai jokaisella alalla on omat hyvät ja huonot puolensa. Tämä voi osoittautua virheliikkeeksi, mutta minun on ehdottomasti katsottava tämä polku. Minulla on aina mahdollisuus palata hoitoalalle ja vaikka sitten jatkamaan YAMK-opintojani. Nyt näen kuitenkin vain mahdollisuuksia ja odotan innolla, mitä tuleman pitää!

Pirunkuru, Ylläs

Vapauden huumaa ja kuplivaa innostusta

Kesäkuussa tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä kun muutin Lappiin ja tällä viikolla katkesi viimeinen konkreettinen side Päijät-Hämeeseen kun tein kaupat Hollolan asunnostani.

En suunnitellut asunnon myymistä ihan vielä, mutta vuokralainen halusi kovasti ostaa asunnon, enkä nähnyt syytä olla myymättä kun saimme sovittua hinnasta. Lähtiessäni tammikuussa asunnosta viimeisen kerran, minulla oli tunne, etten tule enää sinne palaamaan. Se ei ollut enää minun kotini.

En osannut varautua, miten huumaava vapauden tunne asunnon myymisestä voisikaan tulla. Koin, että asunto ei sido minua mitenkää suuremmin, sillä voin hyvin pitää sen vuokrattuna siihen asti jos /kun myyminen tulisi ajankohtaiseksi. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen täydellisen vapaa katsomaan, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan.

Oratunturi

Olen tässä kevään aikana kipuillut aikalailla ammatillisesti; jatko-opintoni ovat herätelleet minua miettimään, haluanko todellakin olla kehittämässä, johtamassa tai opettamassa tätä alaa. Vapauden tunne yhdistettynä jonkinlaiseen ammatilliseen kriisiin voi saada aikaan yllättäviä asioita. En kuitenkaan halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, joten otan kesäksi aikalisän opinnoistani ja mietin, mitä teen. Jatkanko nykyisellä polulla, hyppäänkö täysin uudelle alalle vai jotain siltä väliltä?

Olen selvästi oppinut tämän puolen vuoden aikana sietämään paremmin epävarmuutta ja epätietoisuutta kun täysin avoin tulevaisuus ei ahdista. Itseasiassa tilanne on mieletön ja odotan kovasti, mitä tuleman pitää!

Aika pysähtyä

Olen asunut nyt kuukauden Sodankylässä ja tämä ensimmäinen kuukausi on mennyt kotia laittaessa, totutellessa uuteen arkeen ja työhön ja tutustuessa uuteen kotikylääni. Pääsin myös hyödyntämään Sodankylän mahtavaa sijaintia kun keksin lähteä extempore viettämään pääsiäistä Leville. Sodankylästä Leville on matkaa vaivaiset 100km! Aika on mennyt nopeasti ja olen ollut tyytyväinen, että muutin Sodankylään. Kuitenkin jostain syystä olen ollut todella väsynyt viimeisen kuukauden.

Ajoittain on jopa turhauttanut kun ei ole väsymykseltä jaksanut tehdä asioita tavalliseen tapaan. Erityisesti opiskelu on ollut hyvin takkuista ja motivaatio pohjalukemissa. Olen nukkunut aivan kohtuullisesti ja siksi tämä väsymys on ihmetyttänyt. Kunnes pysähdyin ajattelemaan asiaa tarkemmin; koko vuosi on ollut tähän mennessä yhtä isoa muutosta. Ehkä nyt voi pysähtyä hetkeksi. Pysähtyä ja antaa väsymyksen tulla.

Aion olla itselleni armollinen ja antaa aikaa palautua alkuvuoden myllerryksistä. Hetki tasaista arkea, teen asioita jaksamisen mukaan ja kun kevät tästä etenee, pääsen hiljalleen tutustumaan paremmin ympäröivään upeaan luontoon.

Tässä on nyt hyvä.

Uusi arki Sodankylässä

Viikko sitten perjantaina sanoin heipat Sallalle ja suuntasin muuttokuormani kohti Sodankylää. Uusi koti, työ ja arki odottivat.

Muuttoa ehdin valmistella kiireettömästi ja pakkaaminenkin sujui melko kivuttomasti. Tässä kohtaa kiitin onneani, ettei minulla ollut huonekaluja mukana muuttaessani Sallaan, sillä se helpotti valtavasti muuttoani Sodankylään. Toki se tarkoittaa myös rahanmenoa, sillä tällä kertaa en muuttanut kalustettuun asuntoon. Pääsen kuitenkin hankkimaan suoraan juuri sopivan kokoisia huonekaluja, mikä on erittäin hyvä juttu, sillä vuokraamani rivitalokaksio on melko kompakti.

Olen kiittänyt useamman kerran onneani, että hankin viime kesänä pakettiauton pienen kauppakassin tilalle!

Muuton yhteydessä huomasin, miten tärkeältä tuntuu päästä laittamaan kotia tyhjästä. Kalustettu mökki Sallassa oli viihtyisä, mutta pienet omat jutut eivät riittäneet siihen, että mökki olisi tuntunut sellaiselta kodilta, jossa asuisin yhtään pidempään. Koti on minulle erittäin tärkeä paikka ja välillä minulla oli Sallassa tunne, että majailisin jonkun nurkissa.
Sodankylän asuntoni valkoisine seinineen ja vähillä huonekaluilla tuntuu jo enemmän kodilta kuin mökki Sallassa.

Aiemmin kirjoitinkin tekemästäni koeaikapurusta Sallassa, joten luonnollisesti jännitin uuden työn alkua täällä Sodankylässä. Uutta arkea ja työtä on nyt takana viikko ja jännitys on karissut. Uusi työ tarkoittaa aina paljon uusia asioita, ihmisiä ja käytäntöjä, mikä aiheuttaa jonkin verran väsymystä, mutta helpottaa ajan kanssa. Ihmiset ovat mukavia ja koen itseni tervetulleeksi. Ihana päästä elämään ihan tavallista arkea!

Ensivaikutelma Sodankylästä on erittäin lupaava! On tuntunut hieman oudolta, mutta toisaalta myös mukavalta kun ympärillä on enemmän ihmisiä. Hiljalleen pääsen tutustumaan syvemmin Sodankylään ja ottamaan ilon irti loistavasta sijainnista Lapissa. Onneksi kiirettä ei ole, sillä tämä on nyt minun koti.



Isojen muutosten äärellä – jälleen kerran

Kun päätin muuttaa Lappiin, varauduin siihen, että en heti löydä paikkaani ja tarvittaessa jatkan matkaa Sallasta jonnekin muualle Lapissa. Olen halunnut pitää mieleni avoimena kaikille mahdollisuuksille, mitä muutto Lappiin ja irtautuminen vanhasta arjestani tarjoaa. Vaikka olen tullut Lappiin rakentamaan uutta elämääni ja arkea, pidän tätä myös seikkailuna. Nyt on tullut aika jatkaa seikkailua.

Vakavan harkinnan jälkeen päädyin purkamaan työsuhteeni koeajalla ja hyppäämään tyhjän päälle. En aio avata syitä päätökselleni täällä sen enempää, mutta päätös oli monen tekijän summa ja se tuntuu oikealta. Olen viihtynyt Sallassa, mutta koen, ettei tämä ole se paikka, jonne haluan asettua. Etelään en kaipaa takaisin, joten minun oli mietittävä, minne jatkan matkaani täällä Lapissa.

Ennen kuin päädyin Sallaan, tutustuin useisiin kiinnostaviin kuntiin Lapissa, mutta jostain syystä Sodankylä jäi kummittelemaan mieleeni. Sodankylä, tuo keskellä Lappia sijaitseva tähtikunta. Minun tuleva kotini.

Salla on tarjonnut hiihtoretkiä upeassa luonnossa ja loistavilla laduilla!

Purettuani työsuhteeni ehdin olla vain lyhyen aikaa aivan tyhjän päällä. Hetkellisesti olin kolmekymppinen työtön ja virallisesti asunnoton (mökissä asumisen vuoksi olen merkittynä tällä hetkellä vailla vakituista asuntoa olevaksi) – ja aivan omasta tahdostani. Siedän huonosti epävarmuutta ja epätietoisuutta, joten tämä oli loistava tilaisuus opetalla luottamaan, että asiat järjestyvät kyllä.

Kun tein päätöksen jatkaa matkaani juuri Sodankylään, asioita alkoi tapahtua hyvin nopeasti. Ennen kuin huomasinkaan, minulla oli Sodankylästä työpaikka ja vuokrattuna pieni rivitalokaksio. Asioilla on todellakin tapana järjestyä.

Olen maaliskuun vielä Sallassa ja ns. palkattomalla lomalla keskittyen opintoihini. Huhtikuun 1. päivänä muutan ja seuraavana maanantaina pääsen aloittamaan uuden arjen Sodankylässä. Nyt voisikin kliseisesti todeta, että seikkailu jatkuu!

Ensimmäinen kuukausi Sallassa

Muutostani Sallaan on kulunut tasan kuukausi ja hiljalleen arjen rutiinit muotoutuvat. Edellisen päivityksen jälkeen olen päässyt aloittamaan uuden työn ja arjen, joka onkin tarjonnut monenlaisia tunteita.

Olen työskennellyt nyt kolme viikkoa minulle täysin uudenlaisessa roolissa esimiehen sijaisena työpaikassa, joka on ihmisineen, tapoineen ja käytäntöineen täysin vieras. Työ itsessään on mielenkiintoista ja tarjoaa paljon uutta oppia. Myös haasteita on mahtunut kuluneisiin viikkoihin, eikä kaikki ole mennyt täysin kivuttomasti. Ihmehän se olisi jos kaikki menisi kuin elokuvissa. Arvokasta kokemusta kaikesta huolimatta.

Yksi merkittävimmistä eroista arjessani on säännöllinen vuorokausirytmi. Etelän monivuorotyö on vaihtunut (pääsääntöisesti) säännölliseen työaikaan maanantaista perjantaihin. Tämä on tuntunut yllättävän mukavalta, vaikka olen joskus ajatellut, ettei päivätyö ole minua varten.

Säännöllinen työaika on mahdollistanut myös uuden harrastuksen: olen päässyt mukaan porukkaan, jonka kanssa käymme pelaamassa maanataisin sulkapalloa Sallan liikuntakeskuksessa. En ole vuosiin harrastanut mitään, mikä olisi sidottu tiettyyn kellonaikaan ja päivään, mutta tämä on ollut mukava lisä itsenäiseen liikkumiseen.

Vapaa-ajalla nautin arjen askareista, hiihtämisestä, ulkoilusta, laskettelusta ja lorvimisesta. Samoja asioita kuin etelässä, mutta kuitenkin jotenkin erilaisia. En osaa vielä sanoittaa sitä, mikä tekee juuri näistä pienistä jutuista erilaisia. Ehkä se vielä selkenee.

Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että nyt kun olen täällä Lapissa, minun pitäisi nauttia täysillä kaikesta ja aikatauluttaa viikonloppu, että ehdin tehdä ja kokea mahdollisimman paljon. Sitten tajusin, että hei, minähän asun täällä nyt. Minulla on kaikki aika kokea, nähdä ja tehdä. Tämän oivaltaminen tuntui aivan uskomattomalta ja jopa vähän herkisti. Mun elämä on nyt täällä Lapissa.

Ensimmäinen viikko Sallassa

Ensimmäinen viikko Sallassa meni nopeasti asettautuessa uuteen kotiin ja lomaillessa. Olen todella kiitollinen, että minulla oli tämä lomaviikko muuton jälkeen, sillä hetken hengähdys tuli todellakin tarpeeseen. Samalla on voinut sulatella asiaa, että täällä sitä ollaan ja aloitellaan uutta elämää.

Mökkiin olen kotiutunut todella hyvin ja omat tavarat ympärillä ovat varmasti helpottaneet asettumista. Ei tunnu siltä, että olisin tässä mökissä vain lomalla, vaikkei tämä loppuelämän kotini olekaan. Tämä on kuitenkin kotini toistaiseksi.

Kun muuttaa kerrostalosta mökkiin, arkiaskareet muuttuvat jonkin verran. Mökissäni on sähkölämmitys ja varaava takka, joten pyrin lämmittämään torppaa mahdollisimman pitkälle puulla. Minulla on tapana fiilistellä pieniä arjen askareita ja ensimmäisen viikon olen suorastaan nauttinut lumitöiden tekemisestä, takan lämmittämisestä ja polttopuiden kantelusta. Nämä ovat jatkossa iso osa arkeani ja tiedän, että arjessa joka hetki näistä askareista ei nauti aivan yhtä paljon.

Arkiaskareiden lisäksi viikko on kulunut lasketellen, hiihtäen ja kouluhommia tehden. Sohvakin on tullut tutuksi. Sopivassa suhteessa aktiivisuutta ja lorvimista – täydellistä!
Kävin viikolla myös pikaisesti pyörähtämässä uudella työpaikallani. Ajattelin ensin, että se helpottaa jännitystä kun työt alkavat, mutta kyllä minua edelleen jännittää hurjasti!

Huomenna maanantaina alkaa arki täällä Sallassa ja edessä on todellinen hyppy uuteen kun aloitan työt Sallan terveyskeskuksessa. Kaikki on uutta ja tuleva työnkuvakin poikkeaa aiemmasta paljon. Sekös jännittää! Kirjoittelen myöhemmin lisää työn aloituksesta ja työnkuvasta.

Muuton jälkeen olen odottanut, tuleeko jossain vaiheessa ajatuksia, että mitä oikein olen mennyt tekemään. Tällaisia ajatuksia ei kuitenkaan ole (ainakaan vielä) kuulunut ja mieli on ollut ihmeen levollinen muuton jälkeen. Ainoastaan lievää haikeutta aiheuttaa ajatus, että läheiseni ovat kovin kaukana ja menee aikaa kun kasvotusten taas tavataan. Onneksi puhelimet on keksitty! Negatiivisia ajatuksia, fiiliksiä ja ikävää varmasti tulee enemmin tai myöhemmin, sillä ne kuuluvat elämään. Ainakin nyt mieli on positiivinen ja odotan jännittyneenä ja innoissani, mitä tuleva tuo tullessaan!

Home sweet home

Muutto Sallaan

Kauan odotettu muuttopäivä koitti 21.1. ja nyt kirjoitan tätä epäuskoisissa tunnelmissa idyllisessä ja ihanassa hirsimökissä Pyhäjärven rannalla – uudessa kodissa.

Muuttoa edeltävät viikot olivat stressaavia ja unettomia öitä tuli luvattoman paljon. Töiden ohessa tein käytännön järjestelyjä muuttoon liittyen, karsin omaisuuttani ja pakkasin. Muuttaminen on aina stressaavaa ja siihen liittyy miljoonia pieniä hoidettavia asioita, mutta oman mausteensa toi muutto toiselle puolelle Suomea.

Muuttoa edeltävänä päivänä istuin tyhjässä asunnossani (muuttolaatikot oli valmiina nipussa eteisessä) ja kuulostelin fiiliksiäni: aavistus haikeutta, mutta valtavasti toiveikkuutta ja jännitystä. Yksi luku elämässä tuli päätökseensä ja uusi luku on alkamassa. Upea tunne!

Kun muutto Sallaan varmistui, vanhempani ilmoittivat, että voivat lähteä muuttoavuksi ja minä kun ajattelin vain, että jos saisin peräkärryä lainaan pakettiautoni jatkoksi. Vanhempieni apu osoittautui kullanarvoiseksi ja oli ihana kokea muutto tärkeiden ihmisten kanssa. Samalla ehti viettää hieman aikaa yhdessä, sillä jatkossa välimatkaa on aiempaa reilummin. Iso kiitos äiti ja iskä! Minulla vain on maailman parhaat vanhemmat!

Muuttokuorma lähdössä kohti Sallaa.

Kokosimme muuttokuorman valmiiksi edellisenä iltana, joten pääsimme lähtemään matkaan jo puoli seitsemältä aamulla. Matka meni hyvin ja melko kivuttomasti, vaikka aikaa kului taukoineen noin 12 tuntia. Jännitys tosin kasvoi matkan aikana tunti tunnilta. En nimittäin tiennyt lainkaan, mihin sitä oikein ollaan menossa kun tulevasta kodistani olin nähnyt vain muutaman kuvan.

Tie mökille oli pilkkopimeä ja tuntui kestävän ikuisuuden, mutta kun pääsimme mökin pihaan, helpotus oli suunnaton! Vastassa oli erittäin mukavat vuokranantajat ja mökki ylitti odotukseni moninkerroin. Idyllinen ja siisti pieni hirsimökki – aivan ihana! Kun nimet oli vuokrasopimuksessa ja avaimet kourassa, alkoi tavaroiden purkaminen.

Mökki on valmiiksi kalustettu, mutta halusin kodin tuntua, joten olin ottanut mukaan omia astioita, mattoja ym.. Keräsimmekin yläkertaan säilöön mökin irtaimistoa, jotta sain jotain omaa tilalle. Pienillä asioilla ja muutoksilla saimme mökistä omannäköiseni. Tuntui siltä, että oikeasti asetun asumaan, enkä vain ”majoitu”. Kävin sen illan aivan kierroksilla ja olin niin helpottunut kun kauhuskenaarioni mökistä eivät toteutuneet.

Ensimmäiseen aamuun Sallassa heräsin hyvin nukutun yön jälkeen ja olo oli epäuskoinen, mutta onnellinen. Tästä alkaa uusi elämä.

Ensimmäinen aamu Sallassa.