Minulla oli vakaa aikomus kirjoittaa tiheämmin ainakin tämän kesän ajan, mutta niin vain uusi arki tempaisi mukaansa, etten ole ehtinyt (lue: saanut aikaiseksi) kirjoittamaan. Siitä onkin siis jo yli kuukausi kun saavuin tänne Kilpisjärvelle asuntovaunuineni ja pääsin aloittamaan uuden työn Kilpisjärven retkeilykeskuksen vastaanotossa.
Tänne tuleminen jännitti monestakin syystä; tulisinhan asumaan ensimmäistä kertaa uudessa vaunussani, täysin uudessa ympäristössä ja tehden töitä, joista minulla ei ole kokemusta. Asetin tavoitteekseni tulla tänne mahdollisimman avoimin mielin ja ottaa vastaan, mitä tuleman pitää. Tässä olen mielestäni onnistunut ja kaikki on sujunut oikein hyvin!
Olen todella tyytyväinen, että tulin tänne muutamaa päivää ennen töiden aloitusta, sillä näin ehdin hieman totutella vaunuelämään ja tutustua ympäristöön. Lähtiessäni kesäkuun alussa Sodankylästä luonto oli puhjennut lähes täyteen loistoonsa ja saapuessani tänne Kilpisjärvelle järvi oli vielä jäässä ja puissa vasta pienet silmut. Juhannuksenakin täällä päästiin järjestämään perinteiset juhannushiihdot ja viimeiset jäät lähtivät samoihin aikoihin Kilpisjärvestä. Sitten kesä tulikin rytinällä.
Töiden aloitus sujui yllättävän kivuttomasti ja tähän vaikutti varmasti hyvä perehdytys ensimmäisellä viikolla. Jännitin, miten pääsen työhön sisälle kun minulla ei ole kokemusta respatyöstä ja heti perehdytysviikon jälkeen lähdin melkein viikoksi Ruotsiin valloittamaan Kebnekaisea. Viikossa ehtii hyvin unohtaa kaiken juuri opitun, mutta juhannushulinoiden aikana pääsin taas hyvin kärryille. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo Kebnekaisen reissu tuli erittäin hyvään saumaan. Kirjoittelen ehkä tuosta Ruotsin korkeimman vuoren huiputuksesta oman blogipostauksensa myöhemmin tämän kesän aikana. Se nimittäin oli aivan huippu reissu ja kokemus!
Arki asuntovaunussa on sujunut myös mukavasti. Suurempia ongelmia ei ole tullut (vielä) vastaan, vaikka etuteltan kasaus tuulisessa säässä aiheuttikin verenpaineen nousua ja kaasupulloja on pitänyt veivata edestakaisin kaupalle kun liikkeellä on pulloja viallisilla venttiileillä. Vaunuelämä itsessään ei ole minulle vierasta, mutta huolehdin ensimmäistä kertaa itse kaikki huoltohommat ja rutiinien muodostuminen otti hieman aikaa. Nyt mm. vesien täytöt ja tyhjennykset, sekä kemssan ja kaasujen kanssa puljaaminen sujuvat osana arkea luontevasti. Ja mikä tärkeintä, viihdyn tässä pienessä vaunussani!
Ja sitten itse työhön. Työ vastaanotossa on yllättänyt minut positiivisesti. Työpäivät ovat hektisiä ja ihmisiä on valtavasti liikkeellä, mutta jotenkin töissä on hyvä meininki. Asiakkaat ovat pääsääntöisesti hyvällä mielellä ja lomatunnelmissa, työkaverit ovat todella mukavia ja työnkuva on monipuolinen. Ehkä tämä upea ympäristö tekee myös osansa, sillä onhan tämä käsivarren alue jotain uskomatonta!
Täällä on valtavasti nähtävää ja koettavaa ja olenkin suunnitellut vapaapäivilleni erilaisia vaelluksia ja reissuja mm. Norjaan. Nyt on kuitenkin myönnettävä, että ihmisiä on tällä hetkellä täällä niin paljon, että haluan paeta pariksi päiväksi väljemmille vesille ja poistua hetkeksi täältä ”Kilpisjärvi-kuplasta”. Onneksi saan olla täällä aina sinne syyskuun loppuun asti ja ehdin kyllä kokemaan vielä paljon!
