Kategoria: Uinti

Julkaistu

Uinti – terapeuttista laattojen tuijottelua

Istun altaan reunalla ja asettelen uimalaseja päähäni. Paleltaa. Pudottaudun reunalta altaaseen ja potkaisen seinästä vauhtia liukuun. Vesi tuntuu miellyttävältä: viileää ja pehmeää. Ihana painottomuuden tunne.
Ensimmäisten käsivetojen aikana tunnustelen vettä. Käsiveto tuntuu menevän läpi, enkä saa oikein otetta vedestä.
Hiljalleen ote paranee ja vedot vievät minua eteenpäin. Keskityn pidentämään liukuja ja annan pään tyhjentyä. Laattojen tuijottelu ei ole lainkaan hullumpaa.

Triathlonin lopettamisen jälkeen olen käynyt uimassa vain satunnaisesti. Kaiken lisäksi olen ollut altaassa usein opettajan roolissa, jolloin oma uinti on jäänyt luonnollisesti taka-alalle. Olen saanut vierestä seurata, miten upeita onnistumisen kokemuksia uinti voikaan tarjota. Tämä on saanut minut kaipaamaan säännöllisiä pulahduksia altaaseen.

Olen aina viihtynyt vedessä, mutta jostain syystä uimaan on ollut aina vaikea lähteä tauon jälkeen. Veteen on aina ihana päästä, kun itsensä saa raahattua uimahallille. Yleensä itselläni on tauon jälkeen ”uintitatsi” pahasti hukassa ja aloittaminen vaatii nöyryyttä.

Uinti on siitä hieno laji, että erittäin pienet asiat vaikuttavat siihen, miten uinti kulkee. Joskus ote on hukassa, välillä uintiasento tuntuu olevan hakusessa ja joskus ei meinaa millään saada rytmistä kiinni. Välillä taas uinti tuntuu kulkevan: hyvä ote vedestä, voimakkaat vedot, sulavat liu’ut – huikea fiilis!

Vaikka pidän edelleen taukoa triahtlonista, en halua luopua uinnista. Säännöllisen epäsäännöllinen kelailu altaassa tekee hyvää niin mielelle kuin kropallekin. Lisäksi haluan liikkua mahdollisimman monipuolisesti, sillä monipuolisuus on rikkaus. Tähän ajatukseen olen havahtunut viime aikoina usein. En ole missään lajissa erityisen hyvä, mutta pystyn harrastamaan monenlaista. Tästä haluan vastaisuudessakin pitää kiinni.
Joten, ei muuta kuin altaaseen!

Julkaistu

Atleetti vai kotletti – miltä liikunnallinen ihminen näyttää?

Kestävyysurheilun parissa olen saanut seurata, miten eri ikäiset, kokoiset ja taustaiset ylittävät itseään ja nauttivat liikkumisesta. Olen nähnyt, miten koviin suorituksiin voi yltää, vaikka kroppa ei olisi lähelläkään atleettista. Ehkä tästä syystä en osaa kyseenalaistaa jonkun kuntoa tämän ruumiinrakenteen vuoksi. Huippu-urheilijat ovat oma lukunsa ja nyt puhun (aktiivi) kuntoilijoista, joihin myös itse kuulun.

Syksyn aikana olen havahtunut siihen karuun tosiasiaan, että osa ihmisistä määrittää urheilullisuuden ja kuntotason ulkoisten ominaisuuksien perusteella.
Sattuneesta syystä olen ollut ruodittavana eri foorumeilla ja useiden kommenttien mukaan en voi olla liikunnallinen tai kyetä triathlonin puolimatkaan ruumiinrakenteeni ja jalkojeni vuoksi.

En osaa loukkaantua kommenteista, sillä olen ylpeä, mihin kaikkeen kroppani on pystynyt – vaikka kehossani on rasvaa vähintäänkin riittävästi ja ylipronaatio saa kävelyni näyttämään oudolta. Teini-ikäisenä kärsin polvikivuista ja lääkäri sanoi, ettei minun jaloillani tulla koskaan pidempiä matkoja juoksemaan. Myöhemmin juoksin maratonin vain todistaakseni itselleni, että pystyn siihen (ja ihan vähän heiluttelin fingeriä lääkärille).

Kommentointi ei ehkä loukannut, mutta se sai minut huolestumaan: jos ihmiset ajattelevat näin, miten kukaan uskaltaa tai kehtaa aloittaa liikuntaharrastusta? Ilmeisesti pitäisi olla valmiiksi kovassa kunnossa ja näyttää huippu-urheilijalta? Voiko olla kovassa kunnossa tai liikkua tavoitteellisesti jos takapuoli hyllyy ja vyötäröltä löytyy vararengas? Erityisen pahalta tuntuu lasten ja nuorten puolesta, jotka joutuvat kohtaamaan tällaisia asenteita. Hirvittää ajatella, miten tällainen ilmapiiri vaikuttaa herkkiin, vasta identiteettejään rakentaviin nuoriin. Liikkumisen riemu kuuluu niin lapsille kuin aikuisillekin, mutta aikuisilla on vastuu antamastaan esimerkistä.

Urheilun ja liikkumisen riemun löytäminen on ollut yksi merkittävimpiä asioita elämässäni. Se on tuonut elämääni upeita ihmisiä, kokemuksia ja oppia. Liikkuminen on ihan parasta ja siitä saa nauttia – iästä, ruumiinrakenteesta tai kuntotasosta riippumatta. Sitä voi yllättyä, mihin kaikkeen pystyykään kun löytää itselleen mieluisen tavan liikkua.

IM Lahti 70.3  2018