Aloittelevan maastopyöräilijän oivallukset

Olen liikkunut metsissä niin jalan kuin pyörälläkin, mutta totaalinen hurahtaminen maastopyöräilyyn on avannut aivan uuden maailman.  Olen tehnyt jokaisella lenkillä uusia oivalluksia muun muassa ajotekniikasta ja opittavaa  tosiaan riittää.

Haluan nauttia uuden oppimisesta ja huomata pienenkin kehityksen, joten olen listannut vain muutaman asian joihin keskityn näin alkuun.

Epäröimällä sattuu.
Olen varovainen pyöräilijä niin maantiellä kuin maastossakin, mutta ilmeisesti maastossa ei kannata olla liian varovainen. Usein lenkillä päädyn teknisesti haastaville reiteille ja jyrkissä laskuissa tai haastavissa kivikoissa minulta loppuu kantti kesken. Epäröidessä hidastan reilusti vauhtia ja jään jumiin kivikkoon tai juurakkoon. Uudestaan liikkeelle pääseminen vaatii usein pari ärräpäätä. Ihmettelen, että olen välttynyt pahemmilta kaatumisilta, sillä joskus ajamiseni on todella epävarmaa. Ehkä maastossa ei kannata liikaa miettiä, mitä voisi sattua.

 

Muista polkimet.
Fatbiken renkaat antaa paljon anteeksi jos ajotekniikka on puuttellinen, mutta täytyy muistaa, että pyörässä on myös polkimet.  Varsinkin kapeilla poluilla pääsen jonkinlaiseen flow-tilaan ja etenen aivan hurmiossa. Valitettavan usein flow katkeaa melko nopeasti kun unohdan polkimet ja vauhti pysähtyy kiveen tai kantoon. Miten ihmeessä polkimet saa mahtumaan polulle?

Ylämäet ovat omaa luokkaansa.
Maastossa ylämäet vaativat jalkavoimien lisäksi myös hyvää ajotekniikkaa, joten minulla riittää kehitettävää. Jos jaloistani löytyy tarpeeksi vääntöä päästä mäki ylös, valitsen huonon ajolinjan tai vauhti pysähtyy muuten heikon tekniikan vuoksi. Toisaalta eihän tunkkaamisen opettelustakaan haittaa ole, vaikka välillä tuntuu, että pyörälenkiksi askeleita kertyy turhan paljon.

Uusien asioiden opettelu on erittäin koukuttavaa ja tarjoaa jatkuvasti pieniä elämyksiä. Joskus elämykset saavat kiroilemaan, mutta mitä elämä olisikaan ilman itkupotkuraivareita silloin tällöin!

PS. Yksin metsässä kiukuttelu voi olla hysteerisen hauskaa!

 

 

 

2 Replies to “Aloittelevan maastopyöräilijän oivallukset”

  1. Ihanaa että olet löytänyt maastopyöräilyn harrastuksena. Kuten totesit varovaisuus voi kostautua ihan yhtä hyvin kuin vauhtikin. Useimmiten kuitenkin vauhti korjaa virheet. Näin minulle opetettiin, ja tätä yritän muistaa kun tökkii. Toiseksi, lukkopolkimilla pääset tuosta polkimiin liittyvästä hieman eroon. Onhan ne polkimet välillä silti tiellä, mutta huomattavasti vähemmän. Tosin en ole fatbiken omistaja, joten ehkä fatbikella on aina flatit. Siihen en ota kantaa 🙂
    Yksin metsässä kuikuttelu on kyllä erityisen huvittavaa. Porukkalenkit tekevät kuitenkin ihmeitä sekä ajotekniikkaan että kestävyyteen.

    1. Hei Henna! Maastopyöräily on erittäin koukuttavaa ja tarjotaa ihanasti uusia haasteita. Olen huomannut, että vauhti korjaa aika paljon jos vain kanttia riittää lisätä tarpeeksi vauhtia 🙂 Jossain vaiheessa varmasti kokeilen lukkupolkimia myös maastossa, mutta toistaiseksi pitäydyn fläteissä, että karttuu varmuus.
      Porukkalenkit tuo varmasti hyvää vaihtelua ja edistää kehitystä. Ja pääsee hyvässä porukassa jakamaan kokemuksia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *