Aika pysähtyä

Olen asunut nyt kuukauden Sodankylässä ja tämä ensimmäinen kuukausi on mennyt kotia laittaessa, totutellessa uuteen arkeen ja työhön ja tutustuessa uuteen kotikylääni. Pääsin myös hyödyntämään Sodankylän mahtavaa sijaintia kun keksin lähteä extempore viettämään pääsiäistä Leville. Sodankylästä Leville on matkaa vaivaiset 100km! Aika on mennyt nopeasti ja olen ollut tyytyväinen, että muutin Sodankylään. Kuitenkin jostain syystä olen ollut todella väsynyt viimeisen kuukauden.

Ajoittain on jopa turhauttanut kun ei ole väsymykseltä jaksanut tehdä asioita tavalliseen tapaan. Erityisesti opiskelu on ollut hyvin takkuista ja motivaatio pohjalukemissa. Olen nukkunut aivan kohtuullisesti ja siksi tämä väsymys on ihmetyttänyt. Kunnes pysähdyin ajattelemaan asiaa tarkemmin; koko vuosi on ollut tähän mennessä yhtä isoa muutosta. Ehkä nyt voi pysähtyä hetkeksi. Pysähtyä ja antaa väsymyksen tulla.

Aion olla itselleni armollinen ja antaa aikaa palautua alkuvuoden myllerryksistä. Hetki tasaista arkea, teen asioita jaksamisen mukaan ja kun kevät tästä etenee, pääsen hiljalleen tutustumaan paremmin ympäröivään upeaan luontoon.

Tässä on nyt hyvä.

Uusi arki Sodankylässä

Viikko sitten perjantaina sanoin heipat Sallalle ja suuntasin muuttokuormani kohti Sodankylää. Uusi koti, työ ja arki odottivat.

Muuttoa ehdin valmistella kiireettömästi ja pakkaaminenkin sujui melko kivuttomasti. Tässä kohtaa kiitin onneani, ettei minulla ollut huonekaluja mukana muuttaessani Sallaan, sillä se helpotti valtavasti muuttoani Sodankylään. Toki se tarkoittaa myös rahanmenoa, sillä tällä kertaa en muuttanut kalustettuun asuntoon. Pääsen kuitenkin hankkimaan suoraan juuri sopivan kokoisia huonekaluja, mikä on erittäin hyvä juttu, sillä vuokraamani rivitalokaksio on melko kompakti.

Olen kiittänyt useamman kerran onneani, että hankin viime kesänä pakettiauton pienen kauppakassin tilalle!

Muuton yhteydessä huomasin, miten tärkeältä tuntuu päästä laittamaan kotia tyhjästä. Kalustettu mökki Sallassa oli viihtyisä, mutta pienet omat jutut eivät riittäneet siihen, että mökki olisi tuntunut sellaiselta kodilta, jossa asuisin yhtään pidempään. Koti on minulle erittäin tärkeä paikka ja välillä minulla oli Sallassa tunne, että majailisin jonkun nurkissa.
Sodankylän asuntoni valkoisine seinineen ja vähillä huonekaluilla tuntuu jo enemmän kodilta kuin mökki Sallassa.

Aiemmin kirjoitinkin tekemästäni koeaikapurusta Sallassa, joten luonnollisesti jännitin uuden työn alkua täällä Sodankylässä. Uutta arkea ja työtä on nyt takana viikko ja jännitys on karissut. Uusi työ tarkoittaa aina paljon uusia asioita, ihmisiä ja käytäntöjä, mikä aiheuttaa jonkin verran väsymystä, mutta helpottaa ajan kanssa. Ihmiset ovat mukavia ja koen itseni tervetulleeksi. Ihana päästä elämään ihan tavallista arkea!

Ensivaikutelma Sodankylästä on erittäin lupaava! On tuntunut hieman oudolta, mutta toisaalta myös mukavalta kun ympärillä on enemmän ihmisiä. Hiljalleen pääsen tutustumaan syvemmin Sodankylään ja ottamaan ilon irti loistavasta sijainnista Lapissa. Onneksi kiirettä ei ole, sillä tämä on nyt minun koti.



Isojen muutosten äärellä – jälleen kerran

Kun päätin muuttaa Lappiin, varauduin siihen, että en heti löydä paikkaani ja tarvittaessa jatkan matkaa Sallasta jonnekin muualle Lapissa. Olen halunnut pitää mieleni avoimena kaikille mahdollisuuksille, mitä muutto Lappiin ja irtautuminen vanhasta arjestani tarjoaa. Vaikka olen tullut Lappiin rakentamaan uutta elämääni ja arkea, pidän tätä myös seikkailuna. Nyt on tullut aika jatkaa seikkailua.

Vakavan harkinnan jälkeen päädyin purkamaan työsuhteeni koeajalla ja hyppäämään tyhjän päälle. En aio avata syitä päätökselleni täällä sen enempää, mutta päätös oli monen tekijän summa ja se tuntuu oikealta. Olen viihtynyt Sallassa, mutta koen, ettei tämä ole se paikka, jonne haluan asettua. Etelään en kaipaa takaisin, joten minun oli mietittävä, minne jatkan matkaani täällä Lapissa.

Ennen kuin päädyin Sallaan, tutustuin useisiin kiinnostaviin kuntiin Lapissa, mutta jostain syystä Sodankylä jäi kummittelemaan mieleeni. Sodankylä, tuo keskellä Lappia sijaitseva tähtikunta. Minun tuleva kotini.

Salla on tarjonnut hiihtoretkiä upeassa luonnossa ja loistavilla laduilla!

Purettuani työsuhteeni ehdin olla vain lyhyen aikaa aivan tyhjän päällä. Hetkellisesti olin kolmekymppinen työtön ja virallisesti asunnoton (mökissä asumisen vuoksi olen merkittynä tällä hetkellä vailla vakituista asuntoa olevaksi) – ja aivan omasta tahdostani. Siedän huonosti epävarmuutta ja epätietoisuutta, joten tämä oli loistava tilaisuus opetalla luottamaan, että asiat järjestyvät kyllä.

Kun tein päätöksen jatkaa matkaani juuri Sodankylään, asioita alkoi tapahtua hyvin nopeasti. Ennen kuin huomasinkaan, minulla oli Sodankylästä työpaikka ja vuokrattuna pieni rivitalokaksio. Asioilla on todellakin tapana järjestyä.

Olen maaliskuun vielä Sallassa ja ns. palkattomalla lomalla keskittyen opintoihini. Huhtikuun 1. päivänä muutan ja seuraavana maanantaina pääsen aloittamaan uuden arjen Sodankylässä. Nyt voisikin kliseisesti todeta, että seikkailu jatkuu!

Ensimmäinen kuukausi Sallassa

Muutostani Sallaan on kulunut tasan kuukausi ja hiljalleen arjen rutiinit muotoutuvat. Edellisen päivityksen jälkeen olen päässyt aloittamaan uuden työn ja arjen, joka onkin tarjonnut monenlaisia tunteita.

Olen työskennellyt nyt kolme viikkoa minulle täysin uudenlaisessa roolissa esimiehen sijaisena työpaikassa, joka on ihmisineen, tapoineen ja käytäntöineen täysin vieras. Työ itsessään on mielenkiintoista ja tarjoaa paljon uutta oppia. Myös haasteita on mahtunut kuluneisiin viikkoihin, eikä kaikki ole mennyt täysin kivuttomasti. Ihmehän se olisi jos kaikki menisi kuin elokuvissa. Arvokasta kokemusta kaikesta huolimatta.

Yksi merkittävimmistä eroista arjessani on säännöllinen vuorokausirytmi. Etelän monivuorotyö on vaihtunut (pääsääntöisesti) säännölliseen työaikaan maanantaista perjantaihin. Tämä on tuntunut yllättävän mukavalta, vaikka olen joskus ajatellut, ettei päivätyö ole minua varten.

Säännöllinen työaika on mahdollistanut myös uuden harrastuksen: olen päässyt mukaan porukkaan, jonka kanssa käymme pelaamassa maanataisin sulkapalloa Sallan liikuntakeskuksessa. En ole vuosiin harrastanut mitään, mikä olisi sidottu tiettyyn kellonaikaan ja päivään, mutta tämä on ollut mukava lisä itsenäiseen liikkumiseen.

Vapaa-ajalla nautin arjen askareista, hiihtämisestä, ulkoilusta, laskettelusta ja lorvimisesta. Samoja asioita kuin etelässä, mutta kuitenkin jotenkin erilaisia. En osaa vielä sanoittaa sitä, mikä tekee juuri näistä pienistä jutuista erilaisia. Ehkä se vielä selkenee.

Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että nyt kun olen täällä Lapissa, minun pitäisi nauttia täysillä kaikesta ja aikatauluttaa viikonloppu, että ehdin tehdä ja kokea mahdollisimman paljon. Sitten tajusin, että hei, minähän asun täällä nyt. Minulla on kaikki aika kokea, nähdä ja tehdä. Tämän oivaltaminen tuntui aivan uskomattomalta ja jopa vähän herkisti. Mun elämä on nyt täällä Lapissa.

Ensimmäinen viikko Sallassa

Ensimmäinen viikko Sallassa meni nopeasti asettautuessa uuteen kotiin ja lomaillessa. Olen todella kiitollinen, että minulla oli tämä lomaviikko muuton jälkeen, sillä hetken hengähdys tuli todellakin tarpeeseen. Samalla on voinut sulatella asiaa, että täällä sitä ollaan ja aloitellaan uutta elämää.

Mökkiin olen kotiutunut todella hyvin ja omat tavarat ympärillä ovat varmasti helpottaneet asettumista. Ei tunnu siltä, että olisin tässä mökissä vain lomalla, vaikkei tämä loppuelämän kotini olekaan. Tämä on kuitenkin kotini toistaiseksi.

Kun muuttaa kerrostalosta mökkiin, arkiaskareet muuttuvat jonkin verran. Mökissäni on sähkölämmitys ja varaava takka, joten pyrin lämmittämään torppaa mahdollisimman pitkälle puulla. Minulla on tapana fiilistellä pieniä arjen askareita ja ensimmäisen viikon olen suorastaan nauttinut lumitöiden tekemisestä, takan lämmittämisestä ja polttopuiden kantelusta. Nämä ovat jatkossa iso osa arkeani ja tiedän, että arjessa joka hetki näistä askareista ei nauti aivan yhtä paljon.

Arkiaskareiden lisäksi viikko on kulunut lasketellen, hiihtäen ja kouluhommia tehden. Sohvakin on tullut tutuksi. Sopivassa suhteessa aktiivisuutta ja lorvimista – täydellistä!
Kävin viikolla myös pikaisesti pyörähtämässä uudella työpaikallani. Ajattelin ensin, että se helpottaa jännitystä kun työt alkavat, mutta kyllä minua edelleen jännittää hurjasti!

Huomenna maanantaina alkaa arki täällä Sallassa ja edessä on todellinen hyppy uuteen kun aloitan työt Sallan terveyskeskuksessa. Kaikki on uutta ja tuleva työnkuvakin poikkeaa aiemmasta paljon. Sekös jännittää! Kirjoittelen myöhemmin lisää työn aloituksesta ja työnkuvasta.

Muuton jälkeen olen odottanut, tuleeko jossain vaiheessa ajatuksia, että mitä oikein olen mennyt tekemään. Tällaisia ajatuksia ei kuitenkaan ole (ainakaan vielä) kuulunut ja mieli on ollut ihmeen levollinen muuton jälkeen. Ainoastaan lievää haikeutta aiheuttaa ajatus, että läheiseni ovat kovin kaukana ja menee aikaa kun kasvotusten taas tavataan. Onneksi puhelimet on keksitty! Negatiivisia ajatuksia, fiiliksiä ja ikävää varmasti tulee enemmin tai myöhemmin, sillä ne kuuluvat elämään. Ainakin nyt mieli on positiivinen ja odotan jännittyneenä ja innoissani, mitä tuleva tuo tullessaan!

Home sweet home

Muutto Sallaan

Kauan odotettu muuttopäivä koitti 21.1. ja nyt kirjoitan tätä epäuskoisissa tunnelmissa idyllisessä ja ihanassa hirsimökissä Pyhäjärven rannalla – uudessa kodissa.

Muuttoa edeltävät viikot olivat stressaavia ja unettomia öitä tuli luvattoman paljon. Töiden ohessa tein käytännön järjestelyjä muuttoon liittyen, karsin omaisuuttani ja pakkasin. Muuttaminen on aina stressaavaa ja siihen liittyy miljoonia pieniä hoidettavia asioita, mutta oman mausteensa toi muutto toiselle puolelle Suomea.

Muuttoa edeltävänä päivänä istuin tyhjässä asunnossani (muuttolaatikot oli valmiina nipussa eteisessä) ja kuulostelin fiiliksiäni: aavistus haikeutta, mutta valtavasti toiveikkuutta ja jännitystä. Yksi luku elämässä tuli päätökseensä ja uusi luku on alkamassa. Upea tunne!

Kun muutto Sallaan varmistui, vanhempani ilmoittivat, että voivat lähteä muuttoavuksi ja minä kun ajattelin vain, että jos saisin peräkärryä lainaan pakettiautoni jatkoksi. Vanhempieni apu osoittautui kullanarvoiseksi ja oli ihana kokea muutto tärkeiden ihmisten kanssa. Samalla ehti viettää hieman aikaa yhdessä, sillä jatkossa välimatkaa on aiempaa reilummin. Iso kiitos äiti ja iskä! Minulla vain on maailman parhaat vanhemmat!

Muuttokuorma lähdössä kohti Sallaa.

Kokosimme muuttokuorman valmiiksi edellisenä iltana, joten pääsimme lähtemään matkaan jo puoli seitsemältä aamulla. Matka meni hyvin ja melko kivuttomasti, vaikka aikaa kului taukoineen noin 12 tuntia. Jännitys tosin kasvoi matkan aikana tunti tunnilta. En nimittäin tiennyt lainkaan, mihin sitä oikein ollaan menossa kun tulevasta kodistani olin nähnyt vain muutaman kuvan.

Tie mökille oli pilkkopimeä ja tuntui kestävän ikuisuuden, mutta kun pääsimme mökin pihaan, helpotus oli suunnaton! Vastassa oli erittäin mukavat vuokranantajat ja mökki ylitti odotukseni moninkerroin. Idyllinen ja siisti pieni hirsimökki – aivan ihana! Kun nimet oli vuokrasopimuksessa ja avaimet kourassa, alkoi tavaroiden purkaminen.

Mökki on valmiiksi kalustettu, mutta halusin kodin tuntua, joten olin ottanut mukaan omia astioita, mattoja ym.. Keräsimmekin yläkertaan säilöön mökin irtaimistoa, jotta sain jotain omaa tilalle. Pienillä asioilla ja muutoksilla saimme mökistä omannäköiseni. Tuntui siltä, että oikeasti asetun asumaan, enkä vain ”majoitu”. Kävin sen illan aivan kierroksilla ja olin niin helpottunut kun kauhuskenaarioni mökistä eivät toteutuneet.

Ensimmäiseen aamuun Sallassa heräsin hyvin nukutun yön jälkeen ja olo oli epäuskoinen, mutta onnellinen. Tästä alkaa uusi elämä.

Ensimmäinen aamu Sallassa.

Kuukausi muuttoon

Sallaan muuttoon on aikaa tasan kuukausi. Toisaalta aikaa on reilusti, mutta toisaalta muutto on todella pian! Olen pyöritellyt päässäni Lappiin muuttoa jo vuosia – välillä enemmän, välillä vähemmän. Viimeisten parin viikon ajan olen pyöritellyt konkreettisia asioita muuttoon liittyen ja elämä Lapissa alkaa tuntua koko ajan todellisemmalta.

Muuttaminen on aina stressaavaa ja siihen liittyy paljon hoidettavia (ja muistettavia) asioita. Muuttaminen reilun 800km päähän tuo omat lisämausteensa. Avaan nyt hieman, mitä olen viimeisten parin viikon aikana saanut aikaiseksi.

Jo ennen työpaikan varmistumista selvittelin Sallan asuntotarjontaa. Asuntoja löytyi jonkin verran netistä, mutta olin kuullut, että osa asunnoista vuokrataan ns. puskaradion kautta. Laitoin ilmoitusta Facebookin Mun Lappi: Elämää Lapissa -ryhmään ja sain valtavasti ihania viestejä! Onnitteluja, tervetulotoivotuksia ja vinkkejä asunnon etsimiseen. Loppujen lopuksi löysin tulevan kotini juuri tämän viestiketjun kautta (esittelen tulevan kotini myöhemmin). Olen erittäin kiitollinen saamastani avusta. Oli ihana huomata, miten auttamiskulttuuri elää ja voi hyvin Lapissa! Myös työpaikalta luvattiin tarvittaessa auttaa asunnon löytämisessä.

Tuleva kotini on valmiiksi kalustettu, joten aion luopua lähes kaikista huonekaluistani. Olen päättänyt samalla karsia reilulla kädellä muutakin omaisuuttani. Haluan säilyttää vain tarpeellisen, vaikka joitakin tavaroita tulee jäämään myös säilytykseen tänne etelään. Tässä onkin ollut melkoinen Tori.fi -ralli kun olen myynyt irtaimistoa. Onneksi myös työkavereiden kautta huonekaluille löytyy uusia koteja. Lisäksi olen kiikuttanut kirpputoripöydälle tavaraa ja vaatetta. Melkoinen rumba, mutta onneksi hiljalleen tavaramäärä pienenee.

Aivan koko omaisuudestani ei aio kuitenkaan luopua, enkä voi kaikkea jättää eteläänkään, joten varasto-/säilytystilalle on käyttöä myös Sallassa. Tulevan kotini säilytystilat ovat rajalliset, joten päädyin käyttämään jo hyväksi havaittua keinoa löytää varastotilaa. Ei muuta kuin viestiä Facebookin Sallan puskaradio -ryhmään ja jo samana päivänä löytyi varastotilaa. Kiitos jälleen kerran!

Yksi merkittävimmistä asiosta on ollut oman asuntoni vuokraaminen. Merkittävää vuokraaminen on tottakai taloudellisesti, mutta myös henkisesti. Asun tällä hetkellä omistusasunnossa, enkä halua tästä (vielä) täysin luopua. Vaikka asunto säilyy omistuksessani, se ei enää kuukauden kuluttua ole minun kotini. Olen tehnyt kodista omannäköiseni ja tässä on ollut hyvä asua, joten luopuminen tuntuu erittäin haikealta.

Minulla ei ole kokemusta asunnon vuokraamisesta, joten päätin kääntyä suosiolla välittäjän puoleen. Näin sain myös omaa kuormaani kevennettyä kun välittäjä huolehti kuvat, ilmoituksen, asunnon näytöt ja vuokrasopimuksen. Jännitin alkuun jos vuokralaisen löytymiseen menee pitkä aika, mutta huoli osoittautui turhaksi.

Unettomia öitä on ollut viimeisten parin viikon aikana luvattoman paljon, mutta jospa hiljalleen stressitasot tasaantuisivat kun asiat alkavat järjestymään, vaikka epäselvyyksiä ja järjesteltävää on vielä paljon. Minulla on paha tapa murehtia asioita etukäteen, mutta nyt on loistava paikka harjoitella luottamaan, että asiat kyllä järjestyvät.