Kahden kodin taktiikka – koti kivijalalla ja renkailla

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo kaksi kuukautta, sillä aika on mennyt aivan hurjaa vauhtia ja paljon on tapahtunut. Näihin pariin kuukauteen on mahtunut paljon töitä, talvesta nauttimista, uusia kokemuksia ja tärkeiden ihmisten kanssa vietettyä aikaa. Sekaan on mahtunut niin väsymystä, vitutusta kuin stressiäkin, mutta ennen kaikkea paljon naurua ja iloa. Haluan kirjoittaa kauden päätteeksi eräänlaisen koosteen tästä kaudesta, joten en nyt avaa työasioita suuremmin. Paitsi tulevia työkuvioitani!

Pyhätunturi

Tämän kauden osalta työt Pyhätunturilla päättyvät vappuun ja minulla on kova halu työllistää itseni matkailualalla. Olen seuraillut säännöllisesti matkailualan työpaikkailmoituksia ja tammikuun loppupuolella huomasin ilmoituksen, jossa haettiin vastaanottovirkailijaa Kilpisjärven retkeilykeskukseen. Eipä siinä taas muuta kuin tuumasta toimeen, hakemusta vetämään ja tammikuun loppuun mennessä minulla oli sovittuna työt kesäkuusta syyskuun loppupuolelle Kilpisjärvelle.

Kilpisjärvi
Kuva: Merja Kotanen

Koska elämäni tulee jatkossakin olemaan liikkuvaista, päätin tehdä muutamia muutoksia asumiskuvioihini. Haluan säilyttää vakituisen kodin ja kiintopisteen Sodankylässä, vaikka työ veisikin useaksi kuukaudeksi muualle. Uudenkarhea rivitalokaksio tuntui kuitenkin liioittelulta kun vaatimattomampikin koti kelpaisi. Löysin sympaattisen (ja edullisen) pienen kerrostaloasunnon Sodankylän kylältä ja maaliskuun puolivälissä pääsin taas muuttopuuhiin. Voin sanoa, että nyt en halua hetkeen muuttaa.

Koska kotini on Sodankylässä ja työni milloin missäkin, tarvitsen myös työ- ja reissukodin. Osa matkailualan yrityksistä pystyy tarjoamaan jonkinlaista asumusta, mutta karu totuus on se, ettei asuntoja oikein ole. Ja suurin osa tarjolla olevasta majoituksesta on kimppakämppäasumista. Olen kokeillut kämppiksen kanssa asumista tämän kauden ajan Pyhällä ja onnekseni kämppikseni on huippu, mutta en usko, että minulla olisi jatkossa yhtä hyvä tuuri. Lisäksi minulle on todella tärkeää päästä välillä aivan omaan rauhaani. Summa summarum, päädyin ostamaan pienen asuntovaunun liikkuvaksi kodiksi.

Tulen tekemään vaunusta oman esittelynsä kunhan vaunu keväämmällä kotiutuu Rovaniemeltä säilytyksestä. Mutta lyhyesti: vaunu on 2021 vuoden Poksi 126 NTL eli pieni ja kevyt koppero. Vaunusta löytyy kaikki oleellinen; lämmitys, pieni keittiö, kasetti-wc ja vuoteeksi muutettava pöytäryhmä. Varmasti aivan täydellinen liikkuvaksi kodiksi, jonka voi helposti ottaa mukaan myös reissuille.

Uskon, että tämä ”kahden kodin taktiikka” on nykyiseen elämäntilanteeseeni juuri oikea ratkaisu. Kiinteä, vakituinen turvapaikka ja koti Sodankylässä ja liikkuva koti milloin missäkin. Koti kivijalalla ja renkailla.

Koti renkailla
Kuva: Caravankeskus Reatalo Oy / Nettikaravaani.com

Ensimmäinen vuosipäivä – jestas mikä vuosi!

Siitä on nyt tasan vuosi kun pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja muutin Lappiin. Mitä kaikkea ensimmäiseen vuoteen onkaan mahtunut! Voisi yhtään liioittelematta sanoa, että muutto heitti elämäni päälaelleen.

Tuntuu erikoiselta, että siitä on vasta vuosi kun saavuin muuttokuormani kanssa Sallaan hirsimökin pihaan. Vuosi on mennyt todella nopeasti, mutta samalla se tuntuu monelta vuodelta. On ehkä ihan hyvä, etten silloin tiennyt millaisen lumipalloefektin muutto sai aikaan.

Muuttaessani olin varautunut melko isoon muutokseen elämässäni: jäisihän työ, koti, ystävät, perhe ja kaikki tutut asiat melkein tuhannen kilometrin päähän. En kuitenkaan ollut varautunut siihen, että vuoden aikana muutan pari kertaa, aloitan uudessa työpaikassa kolme kertaa, keskeytän YAMK-opintoni ja aloitan täysin toisen alan opinnot ja vaihdan alaa. Tähän kun lisätään kaikki reissut, kokemukset ja uudet ihanat ihmiset – on muuten ollut aikamoinen vuosi!

Salla

Olen oppinut vuoden aikana paljon ja yksi tärkeimmistä opeista on ollut epävarmuuden sietäminen. Tämä vuosi on pakottanut minut luottamaan, että asiat kyllä järjestyvät. Lisäksi olen oppinut näkemään epävarmuudessa mahdollisuuksia. Esimerkiksi tällä hetkellä minulla on täysin auki työ- ja asumiskuvioni keväästä eteenpäin, eikä se ahdista entiseen tapaan. Ennemminkin odotan innolla, mitä kevät ja kesä tuo tullessaan. Tottakai hetkittäin saatan murehtia asioita, mutta ihan vähän vain.

Vuoden aikana elämäntyylini on muuttunut aivan huomaamatta hyvinkin liikkuvaiseksi. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että tällä hetkellä kotini on Sodankylässä, työt Pyhätunturissa ja koulu Muoniossa. Lisäksi olen reissannut vuoden aikana enemmän kuin koskaan. Minusta on mahtavaa kun voin lähteä matalalla kynnyksellä vaikkapa Ylläkselle tai Saariselälle.

Välillä mietin, käykö tällainen elämä raskaaksi kun on jatkuvasti liikkeellä. Olenkin yrittänyt kiinnittää huomiota, että pääsen aina välillä rauhoittumaan ja palautumaan. Yllätyksekseni tämä liikkuva elämäntyyli on antanut enemmän kuin ottanut. Tiedostan kuitenkin, että jossain vaiheessa reissaaminen voi alkaa painaa, mutta olen päättänyt olla murehtimatta sitä etukäteen. Täytyy vain kuunnella itseään ja omaa jaksamista ja toimia sen mukaan. (Mikä on joskus helpommin sanottu kuin tehty.)

Palautumisen kannalta koen tärkeänä, että minulla on jokin kiintopiste ja koti. Sellainen turvapaikka. Tämä on yksi syy, miksi en halua heittäytyä täysin reissuelämään ilman vakituista asuntoa. Lisäksi koin vailla vakituista asuntoa elämisen melko haastavana asuessani muutaman kuukauden mökissä. Tällä hetkellä Sodankylä on minulle se koti.

Sodankylä

Iso osa tätä vuotta ovat olleet ihmiset ympärilläni. Koen, että minut on otettu kaikkialla hyvin vastaan ja on ollut tervetullut olo. Olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin ja odotan, mitä kaikkea tulevaisuudessa näiden ihmisten kanssa pääsee kokemaan. Heille kuuluu kiitos siitä, että olen kotiutunut niin hyvin. Olen myös todella kiitollinen, että välimatkasta huolimatta olen saanut pitää läheiseni ja ystäväni tiiviisti osana elämääni. Onneksi puhelimet on keksitty! Sitä osaa myös arvostaa ihan erilailla yhdessä vietettyä aikaa kun välimatkaa on tuhat kilometriä.

Muutto Lappiin on ollut tähänastisen elämäni paras ja merkityksellisin päätös. Tulevasta ei koskaan tiedä, mutta nyt minun paikkani on täällä pohjoisessa ja tänne minä jään.

Vapauden huumaa ja kuplivaa innostusta

Kesäkuussa tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä kun muutin Lappiin ja tällä viikolla katkesi viimeinen konkreettinen side Päijät-Hämeeseen kun tein kaupat Hollolan asunnostani.

En suunnitellut asunnon myymistä ihan vielä, mutta vuokralainen halusi kovasti ostaa asunnon, enkä nähnyt syytä olla myymättä kun saimme sovittua hinnasta. Lähtiessäni tammikuussa asunnosta viimeisen kerran, minulla oli tunne, etten tule enää sinne palaamaan. Se ei ollut enää minun kotini.

En osannut varautua, miten huumaava vapauden tunne asunnon myymisestä voisikaan tulla. Koin, että asunto ei sido minua mitenkää suuremmin, sillä voin hyvin pitää sen vuokrattuna siihen asti jos /kun myyminen tulisi ajankohtaiseksi. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen täydellisen vapaa katsomaan, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan.

Oratunturi

Olen tässä kevään aikana kipuillut aikalailla ammatillisesti; jatko-opintoni ovat herätelleet minua miettimään, haluanko todellakin olla kehittämässä, johtamassa tai opettamassa tätä alaa. Vapauden tunne yhdistettynä jonkinlaiseen ammatilliseen kriisiin voi saada aikaan yllättäviä asioita. En kuitenkaan halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, joten otan kesäksi aikalisän opinnoistani ja mietin, mitä teen. Jatkanko nykyisellä polulla, hyppäänkö täysin uudelle alalle vai jotain siltä väliltä?

Olen selvästi oppinut tämän puolen vuoden aikana sietämään paremmin epävarmuutta ja epätietoisuutta kun täysin avoin tulevaisuus ei ahdista. Itseasiassa tilanne on mieletön ja odotan kovasti, mitä tuleman pitää!

Aika pysähtyä

Olen asunut nyt kuukauden Sodankylässä ja tämä ensimmäinen kuukausi on mennyt kotia laittaessa, totutellessa uuteen arkeen ja työhön ja tutustuessa uuteen kotikylääni. Pääsin myös hyödyntämään Sodankylän mahtavaa sijaintia kun keksin lähteä extempore viettämään pääsiäistä Leville. Sodankylästä Leville on matkaa vaivaiset 100km! Aika on mennyt nopeasti ja olen ollut tyytyväinen, että muutin Sodankylään. Kuitenkin jostain syystä olen ollut todella väsynyt viimeisen kuukauden.

Ajoittain on jopa turhauttanut kun ei ole väsymykseltä jaksanut tehdä asioita tavalliseen tapaan. Erityisesti opiskelu on ollut hyvin takkuista ja motivaatio pohjalukemissa. Olen nukkunut aivan kohtuullisesti ja siksi tämä väsymys on ihmetyttänyt. Kunnes pysähdyin ajattelemaan asiaa tarkemmin; koko vuosi on ollut tähän mennessä yhtä isoa muutosta. Ehkä nyt voi pysähtyä hetkeksi. Pysähtyä ja antaa väsymyksen tulla.

Aion olla itselleni armollinen ja antaa aikaa palautua alkuvuoden myllerryksistä. Hetki tasaista arkea, teen asioita jaksamisen mukaan ja kun kevät tästä etenee, pääsen hiljalleen tutustumaan paremmin ympäröivään upeaan luontoon.

Tässä on nyt hyvä.

Uusi arki Sodankylässä

Viikko sitten perjantaina sanoin heipat Sallalle ja suuntasin muuttokuormani kohti Sodankylää. Uusi koti, työ ja arki odottivat.

Muuttoa ehdin valmistella kiireettömästi ja pakkaaminenkin sujui melko kivuttomasti. Tässä kohtaa kiitin onneani, ettei minulla ollut huonekaluja mukana muuttaessani Sallaan, sillä se helpotti valtavasti muuttoani Sodankylään. Toki se tarkoittaa myös rahanmenoa, sillä tällä kertaa en muuttanut kalustettuun asuntoon. Pääsen kuitenkin hankkimaan suoraan juuri sopivan kokoisia huonekaluja, mikä on erittäin hyvä juttu, sillä vuokraamani rivitalokaksio on melko kompakti.

Olen kiittänyt useamman kerran onneani, että hankin viime kesänä pakettiauton pienen kauppakassin tilalle!

Muuton yhteydessä huomasin, miten tärkeältä tuntuu päästä laittamaan kotia tyhjästä. Kalustettu mökki Sallassa oli viihtyisä, mutta pienet omat jutut eivät riittäneet siihen, että mökki olisi tuntunut sellaiselta kodilta, jossa asuisin yhtään pidempään. Koti on minulle erittäin tärkeä paikka ja välillä minulla oli Sallassa tunne, että majailisin jonkun nurkissa.
Sodankylän asuntoni valkoisine seinineen ja vähillä huonekaluilla tuntuu jo enemmän kodilta kuin mökki Sallassa.

Aiemmin kirjoitinkin tekemästäni koeaikapurusta Sallassa, joten luonnollisesti jännitin uuden työn alkua täällä Sodankylässä. Uutta arkea ja työtä on nyt takana viikko ja jännitys on karissut. Uusi työ tarkoittaa aina paljon uusia asioita, ihmisiä ja käytäntöjä, mikä aiheuttaa jonkin verran väsymystä, mutta helpottaa ajan kanssa. Ihmiset ovat mukavia ja koen itseni tervetulleeksi. Ihana päästä elämään ihan tavallista arkea!

Ensivaikutelma Sodankylästä on erittäin lupaava! On tuntunut hieman oudolta, mutta toisaalta myös mukavalta kun ympärillä on enemmän ihmisiä. Hiljalleen pääsen tutustumaan syvemmin Sodankylään ja ottamaan ilon irti loistavasta sijainnista Lapissa. Onneksi kiirettä ei ole, sillä tämä on nyt minun koti.



Isojen muutosten äärellä – jälleen kerran

Kun päätin muuttaa Lappiin, varauduin siihen, että en heti löydä paikkaani ja tarvittaessa jatkan matkaa Sallasta jonnekin muualle Lapissa. Olen halunnut pitää mieleni avoimena kaikille mahdollisuuksille, mitä muutto Lappiin ja irtautuminen vanhasta arjestani tarjoaa. Vaikka olen tullut Lappiin rakentamaan uutta elämääni ja arkea, pidän tätä myös seikkailuna. Nyt on tullut aika jatkaa seikkailua.

Vakavan harkinnan jälkeen päädyin purkamaan työsuhteeni koeajalla ja hyppäämään tyhjän päälle. En aio avata syitä päätökselleni täällä sen enempää, mutta päätös oli monen tekijän summa ja se tuntuu oikealta. Olen viihtynyt Sallassa, mutta koen, ettei tämä ole se paikka, jonne haluan asettua. Etelään en kaipaa takaisin, joten minun oli mietittävä, minne jatkan matkaani täällä Lapissa.

Ennen kuin päädyin Sallaan, tutustuin useisiin kiinnostaviin kuntiin Lapissa, mutta jostain syystä Sodankylä jäi kummittelemaan mieleeni. Sodankylä, tuo keskellä Lappia sijaitseva tähtikunta. Minun tuleva kotini.

Salla on tarjonnut hiihtoretkiä upeassa luonnossa ja loistavilla laduilla!

Purettuani työsuhteeni ehdin olla vain lyhyen aikaa aivan tyhjän päällä. Hetkellisesti olin kolmekymppinen työtön ja virallisesti asunnoton (mökissä asumisen vuoksi olen merkittynä tällä hetkellä vailla vakituista asuntoa olevaksi) – ja aivan omasta tahdostani. Siedän huonosti epävarmuutta ja epätietoisuutta, joten tämä oli loistava tilaisuus opetalla luottamaan, että asiat järjestyvät kyllä.

Kun tein päätöksen jatkaa matkaani juuri Sodankylään, asioita alkoi tapahtua hyvin nopeasti. Ennen kuin huomasinkaan, minulla oli Sodankylästä työpaikka ja vuokrattuna pieni rivitalokaksio. Asioilla on todellakin tapana järjestyä.

Olen maaliskuun vielä Sallassa ja ns. palkattomalla lomalla keskittyen opintoihini. Huhtikuun 1. päivänä muutan ja seuraavana maanantaina pääsen aloittamaan uuden arjen Sodankylässä. Nyt voisikin kliseisesti todeta, että seikkailu jatkuu!