matkailuala – Liikun, siis elän

28 maaliskuun, 2023

Kahden kodin taktiikka – koti kivijalalla ja renkailla

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo kaksi kuukautta, sillä aika on mennyt aivan hurjaa vauhtia ja paljon on tapahtunut. Näihin pariin kuukauteen on mahtunut paljon töitä, talvesta nauttimista, uusia kokemuksia ja tärkeiden ihmisten kanssa vietettyä aikaa. Sekaan on mahtunut niin väsymystä, vitutusta kuin stressiäkin, mutta ennen kaikkea paljon naurua ja iloa. Haluan kirjoittaa kauden päätteeksi eräänlaisen koosteen tästä kaudesta, joten en nyt avaa työasioita suuremmin. Paitsi tulevia työkuvioitani!

Tämän kauden osalta työt Pyhätunturilla päättyvät vappuun ja minulla on kova halu työllistää itseni matkailualalla. Olen seuraillut säännöllisesti matkailualan työpaikkailmoituksia ja tammikuun loppupuolella huomasin ilmoituksen, jossa haettiin vastaanottovirkailijaa Kilpisjärven retkeilykeskukseen. Eipä siinä taas muuta kuin tuumasta toimeen, hakemusta vetämään ja tammikuun loppuun mennessä minulla oli sovittuna työt kesäkuusta syyskuun loppupuolelle Kilpisjärvelle.

Koska elämäni tulee jatkossakin olemaan liikkuvaista, päätin tehdä muutamia muutoksia asumiskuvioihini. Haluan säilyttää vakituisen kodin ja kiintopisteen Sodankylässä, vaikka työ veisikin useaksi kuukaudeksi muualle. Uudenkarhea rivitalokaksio tuntui kuitenkin liioittelulta kun vaatimattomampikin koti kelpaisi. Löysin sympaattisen (ja edullisen) pienen kerrostaloasunnon Sodankylän kylältä ja maaliskuun puolivälissä pääsin taas muuttopuuhiin. Voin sanoa, että nyt en halua hetkeen muuttaa.

Koska kotini on Sodankylässä ja työni milloin missäkin, tarvitsen myös työ- ja reissukodin. Osa matkailualan yrityksistä pystyy tarjoamaan jonkinlaista asumusta, mutta karu totuus on se, ettei asuntoja oikein ole. Ja suurin osa tarjolla olevasta majoituksesta on kimppakämppäasumista. Olen kokeillut kämppiksen kanssa asumista tämän kauden ajan Pyhällä ja onnekseni kämppikseni on huippu, mutta en usko, että minulla olisi jatkossa yhtä hyvä tuuri. Lisäksi minulle on todella tärkeää päästä välillä aivan omaan rauhaani. Summa summarum, päädyin ostamaan pienen asuntovaunun liikkuvaksi kodiksi.

Tulen tekemään vaunusta oman esittelynsä kunhan vaunu keväämmällä kotiutuu Rovaniemeltä säilytyksestä. Mutta lyhyesti: vaunu on 2021 vuoden Poksi 126 NTL eli pieni ja kevyt koppero. Vaunusta löytyy kaikki oleellinen; lämmitys, pieni keittiö, kasetti-wc ja vuoteeksi muutettava pöytäryhmä. Varmasti aivan täydellinen liikkuvaksi kodiksi, jonka voi helposti ottaa mukaan myös reissuille.

Uskon, että tämä ”kahden kodin taktiikka” on nykyiseen elämäntilanteeseeni juuri oikea ratkaisu. Kiinteä, vakituinen turvapaikka ja koti Sodankylässä ja liikkuva koti milloin missäkin. Koti kivijalalla ja renkailla.

Koti renkailla
Kuva: Caravankeskus Reatalo Oy / Nettikaravaani.com

18 joulukuun, 202218 joulukuun, 2022

Ihanasti ihan pihalla

Aika menee hurjaa vauhtia ja edellisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon. Lokakuun lopussa oli (ainakin toistaiseksi) viimeinen vuoroni sairaanhoitajana ja marraskuun alussa aloitin työt Pyhällä hiihtokeskustyöntekijänä.

Minun on myönnettävä, että muutos ei tullut hetkeäkään liian aikaisin. Muistan aikoinaan sairaanhoitajaopiskelijana miettineeni, että en missään nimessä halua muuttua kyyniseksi hoitajaksi. Valitettavasti kova tahtotila ei riitä loputtomiin ja jossain vaiheessa huomasin alkaneeni kyynistyä. Tämä viimeistään sai minut tekemään päätöksiä, joiden johdosta istun nyt Pyhällä henkilökunnan ”asuntolassa” kirjoittamassa tätä. Enkä ole katunut hetkeäkään.

Täysin uudelle alalle hyppääminen ei ole aivan kivutonta ja olen joutunut monet kerrat muistuttamaan itseäni olemaan itselleni armollinen. Esimerkiksi kassajärjestelmien parissa olen työskennellyt yli kymmenen vuotta sitten, ennen hoitajan urani alkua. Tuntuu, että vuosien aikana olen unohtanut kaiken.

Sairaanhoitajana jouduin (tai pääsin) jatkuvasti opettelemaan uutta, mutta pystyin luottamaan omaan ammattitaitooni – toisin kuin nyt. Ammatti-identiteetikseni onkin rakentunut päivystyksen sairaanhoitaja ja olen kokenut olevani nimenomaan akuuttihoitotyön ammattilainen. Nyt olen tilanteessa, jossa alan hiljalleen muodostaa täysin uudenlaista ammatillista identiteettiä.

Yhtä kaikki, olen nauttinut todella paljon uuden oppimisesta ja, mikä tärkeintä minusta on mukava mennä töihin! Meillä on todella hyvä työporukka ja saan tehdä töitä talvilajien parissa. Myös asiakkaat ovat hieman eri mielellä, kuin esimerkiksi joutuessaan päivystykseen.

Kausi alkoi virallisesti marraskuun loppupuolella ja joulukuun aikana matkailijat ovat lisääntyneet mukavasti, mutta odotan kovasti, millainen meno on esimerkiksi hiihtolomien aikaan. Pääsee paiskimaan töitä ihan tosissaan! Kaiken lisäksi saan tässä kauden aikana myös opintojani eteenpäin, sillä oppisopimuksen ansiosta pääsen suorittamaan tutkinnon osien näyttöjä.

En tiedä mitä tuleva tuo tullessaan tai mitä teen tämän kauden jälkeen, mutta pyrin elättämään itseni erilaisilla matkailualan töillä. Tarvitsen ennen kaikkea alan työkokemusta, jotta pystyisin hahmottamaan paremmin tulevaa urapolkuani. Eihän sitä myöskään tiedä, millaisia mahdollisuuksia eteen tulee. Suunta ainakin tuntuu oikealta!

6 lokakuun, 20226 lokakuun, 2022

Ihana, innostava syksy

Olen ehdottomasti syksyihminen ja nautin kun ilma viilenee, luonto vaihtaa värinsä ruskan loistoon ja illat pimenevät. Syksyn odottaminen alkaakin aina jo loppukesästä, eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Tänä vuonna pääsin kuitenkin nauttimaan Lapin ruskasta ja syksystä ihan arjessakin. On syksyyn mahtunut myös luonnossa nukuttuja öitä, sekä maastopyöräilyä Kiilopäällä ja Saariselällä.

Ruska on jo hiipunut ja päivät lyhenevät melkoista vauhtia. Minua ei kuitenkaan ahdista jatkuvasti pidentyvä pimeä aika, vaan odotan jo kaamosta. Silloin on helpompi hellittää suorittamisesta ja rauhoittua ihan vaikka vain tunnelmoimaan.

On tämä syksy myös tuonut mukanaan melkoisia muutoksia.

Aloitin syyskuun alussa matkailualan opinnot Lappian ammattiopistossa ja on ollut todella inspiroivaa päästä tutustumaan aivan uuteen alaan! Opiskelu työn ohessa on tuttua, mutta alkuun oli jotenkin kovin hankalaa löytää rytmiä opiskeluun. Opetusta on määrällisesti paljon, mutta laajoja kirjallisia töitä tai tehtäviä ei juurikaan ole. YAMK-opinnoissa tämä oli juuri päinvastoin. Onneksi rytmi on hiljalleen löytynyt ja opiskelu tuntuu mukavalta. Toki tunteja vuorokaudessa saisi olla enemmän.

Opintojen aloitus sai minut myös miettimään, miksi en lähtisi hankkimaan kokemusta alalta jo nyt. Mietin hetken, millaisista tehtävistä haluaisin urani matkailualalla aloittaa; kaikesta kokemuksesta on kuitenkin hyötyä. Jostain syystä työskentely hiihtokeskuksessa herätti kiinnostukseni ja tyypilliseen tapaani tartuin samantien tuumasta toimeen ja laitoin työhakemuksia vetämään.

Hakemukset tuottivat tulosta ja marraskuussa alkaakin perehtyminen hiihtokeskushommiin Pyhällä. Tulen olemaan pääsääntöisesti vuokraamon ja lipunmyynnin puolella, mutta varmasti myös muut tehtävät tulevat tutuiksi. Odotan tulevaa kautta innolla, vaikka täysin uusi maailma myös jännittää. Melkoinen hyppy tuntemattomaan jälleen.

On mielenkiintoista nähdä, mihin tämä polku viekään – minulla on nimittäin tunne, että tämä kivi vierii, eikä jää sammaloitumaan.

2 elokuun, 2022

Uusi suunta urapolulle

Tämä on ensimmäinen kesäni Lapissa ja olen nauttinut yöttömistä öistä ja ottanut ilon irti luonnossa liikkumisesta (räkästä huolimatta). Olen päässyt tekemään lyhyitä reissuja ja muutamia reissuja on vielä suunnitteilla tälle kesälle. Vaikkei minulla ole lomaa tänä kesänä, koen, että olen päässyt jo nyt nauttimaan kesästä täysillä. Tätä kaikkea on siivittänyt sama vapauden huuma, josta kirjoitin toukokuussa.

Toukokuussa kirjoitin myös ammatillisesta kriisistäni. Olen ollut hoitoalalla 10 vuotta, mutta en näe itseäni tulevaisuudessa nykyisissä tehtävissäni. Vuosi sitten aloitin YAMK-opinnot, joiden toivoin antavan uutta suuntaa uralleni. Opinnot kuitenkin herättelivät minua miettimään, haluanko todellakin olla kehittämässä, johtamassa tai opettamassa tätä alaa. Päätin ottaa aikalisän opinnosta kesän ajaksi ja miettiä seuraavaa siirtoani.

Olen pyöritellyt jo pidempään erilaisia vaihtoehtoja, mutta Lappiin muuton jälkeen olen alkanut nähdä matkailualan potentiaalisena vaihtoehtona. Ensin ajatus rakentui eräoppaan opintojen ja työn ympärille, mutta huomasin, että matkailualan monipuolisuus ja kausiluonteisuus voisi tarjota paljon muutakin kuin vain eräoppaan hommia. Eipä tässä auta muu kuin lähteä katsomaan, mitä kaikkea ala pitää sisällään, joten aloitan syyskuun alussa Lappian ammattiopistossa matkailualan opinnot ja keskeytän YAMK-opintoni.

Opinnot toteutetaan monimuotona Muonion toimipisteessä ja parin vuoden opintojen jälkeen valmistuisin matkailupalvelujen tuottajaksi. Matkailupalvelujen tuottajan työnkuvaan voi kuulua käytännössä mitä vain matkailuun liittyvää: matkailupalvelujen suunnittelua ja toteutusta, välineistön jne. huoltoa, siivousta, baarityöskentelyä ja paljon muuta. Juuri tämä monipuolisuus ja käytännön tekeminen houkuttelevat. Kausiluonteisuus tuntuu myös enemmän mahdollisuudelta kuin uhalta. Ja voin aina tarvittaessa sesongin ulkopuolella tehdä töitä sairaanhoitajana.

Tottakai jokaisella alalla on omat hyvät ja huonot puolensa. Tämä voi osoittautua virheliikkeeksi, mutta minun on ehdottomasti katsottava tämä polku. Minulla on aina mahdollisuus palata hoitoalalle ja vaikka sitten jatkamaan YAMK-opintojani. Nyt näen kuitenkin vain mahdollisuuksia ja odotan innolla, mitä tuleman pitää!