Kahden kodin taktiikka – koti kivijalalla ja renkailla

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo kaksi kuukautta, sillä aika on mennyt aivan hurjaa vauhtia ja paljon on tapahtunut. Näihin pariin kuukauteen on mahtunut paljon töitä, talvesta nauttimista, uusia kokemuksia ja tärkeiden ihmisten kanssa vietettyä aikaa. Sekaan on mahtunut niin väsymystä, vitutusta kuin stressiäkin, mutta ennen kaikkea paljon naurua ja iloa. Haluan kirjoittaa kauden päätteeksi eräänlaisen koosteen tästä kaudesta, joten en nyt avaa työasioita suuremmin. Paitsi tulevia työkuvioitani!

Pyhätunturi

Tämän kauden osalta työt Pyhätunturilla päättyvät vappuun ja minulla on kova halu työllistää itseni matkailualalla. Olen seuraillut säännöllisesti matkailualan työpaikkailmoituksia ja tammikuun loppupuolella huomasin ilmoituksen, jossa haettiin vastaanottovirkailijaa Kilpisjärven retkeilykeskukseen. Eipä siinä taas muuta kuin tuumasta toimeen, hakemusta vetämään ja tammikuun loppuun mennessä minulla oli sovittuna työt kesäkuusta syyskuun loppupuolelle Kilpisjärvelle.

Kilpisjärvi
Kuva: Merja Kotanen

Koska elämäni tulee jatkossakin olemaan liikkuvaista, päätin tehdä muutamia muutoksia asumiskuvioihini. Haluan säilyttää vakituisen kodin ja kiintopisteen Sodankylässä, vaikka työ veisikin useaksi kuukaudeksi muualle. Uudenkarhea rivitalokaksio tuntui kuitenkin liioittelulta kun vaatimattomampikin koti kelpaisi. Löysin sympaattisen (ja edullisen) pienen kerrostaloasunnon Sodankylän kylältä ja maaliskuun puolivälissä pääsin taas muuttopuuhiin. Voin sanoa, että nyt en halua hetkeen muuttaa.

Koska kotini on Sodankylässä ja työni milloin missäkin, tarvitsen myös työ- ja reissukodin. Osa matkailualan yrityksistä pystyy tarjoamaan jonkinlaista asumusta, mutta karu totuus on se, ettei asuntoja oikein ole. Ja suurin osa tarjolla olevasta majoituksesta on kimppakämppäasumista. Olen kokeillut kämppiksen kanssa asumista tämän kauden ajan Pyhällä ja onnekseni kämppikseni on huippu, mutta en usko, että minulla olisi jatkossa yhtä hyvä tuuri. Lisäksi minulle on todella tärkeää päästä välillä aivan omaan rauhaani. Summa summarum, päädyin ostamaan pienen asuntovaunun liikkuvaksi kodiksi.

Tulen tekemään vaunusta oman esittelynsä kunhan vaunu keväämmällä kotiutuu Rovaniemeltä säilytyksestä. Mutta lyhyesti: vaunu on 2021 vuoden Poksi 126 NTL eli pieni ja kevyt koppero. Vaunusta löytyy kaikki oleellinen; lämmitys, pieni keittiö, kasetti-wc ja vuoteeksi muutettava pöytäryhmä. Varmasti aivan täydellinen liikkuvaksi kodiksi, jonka voi helposti ottaa mukaan myös reissuille.

Uskon, että tämä ”kahden kodin taktiikka” on nykyiseen elämäntilanteeseeni juuri oikea ratkaisu. Kiinteä, vakituinen turvapaikka ja koti Sodankylässä ja liikkuva koti milloin missäkin. Koti kivijalalla ja renkailla.

Koti renkailla
Kuva: Caravankeskus Reatalo Oy / Nettikaravaani.com

Ensimmäinen vuosipäivä – jestas mikä vuosi!

Siitä on nyt tasan vuosi kun pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja muutin Lappiin. Mitä kaikkea ensimmäiseen vuoteen onkaan mahtunut! Voisi yhtään liioittelematta sanoa, että muutto heitti elämäni päälaelleen.

Tuntuu erikoiselta, että siitä on vasta vuosi kun saavuin muuttokuormani kanssa Sallaan hirsimökin pihaan. Vuosi on mennyt todella nopeasti, mutta samalla se tuntuu monelta vuodelta. On ehkä ihan hyvä, etten silloin tiennyt millaisen lumipalloefektin muutto sai aikaan.

Muuttaessani olin varautunut melko isoon muutokseen elämässäni: jäisihän työ, koti, ystävät, perhe ja kaikki tutut asiat melkein tuhannen kilometrin päähän. En kuitenkaan ollut varautunut siihen, että vuoden aikana muutan pari kertaa, aloitan uudessa työpaikassa kolme kertaa, keskeytän YAMK-opintoni ja aloitan täysin toisen alan opinnot ja vaihdan alaa. Tähän kun lisätään kaikki reissut, kokemukset ja uudet ihanat ihmiset – on muuten ollut aikamoinen vuosi!

Salla

Olen oppinut vuoden aikana paljon ja yksi tärkeimmistä opeista on ollut epävarmuuden sietäminen. Tämä vuosi on pakottanut minut luottamaan, että asiat kyllä järjestyvät. Lisäksi olen oppinut näkemään epävarmuudessa mahdollisuuksia. Esimerkiksi tällä hetkellä minulla on täysin auki työ- ja asumiskuvioni keväästä eteenpäin, eikä se ahdista entiseen tapaan. Ennemminkin odotan innolla, mitä kevät ja kesä tuo tullessaan. Tottakai hetkittäin saatan murehtia asioita, mutta ihan vähän vain.

Vuoden aikana elämäntyylini on muuttunut aivan huomaamatta hyvinkin liikkuvaiseksi. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että tällä hetkellä kotini on Sodankylässä, työt Pyhätunturissa ja koulu Muoniossa. Lisäksi olen reissannut vuoden aikana enemmän kuin koskaan. Minusta on mahtavaa kun voin lähteä matalalla kynnyksellä vaikkapa Ylläkselle tai Saariselälle.

Välillä mietin, käykö tällainen elämä raskaaksi kun on jatkuvasti liikkeellä. Olenkin yrittänyt kiinnittää huomiota, että pääsen aina välillä rauhoittumaan ja palautumaan. Yllätyksekseni tämä liikkuva elämäntyyli on antanut enemmän kuin ottanut. Tiedostan kuitenkin, että jossain vaiheessa reissaaminen voi alkaa painaa, mutta olen päättänyt olla murehtimatta sitä etukäteen. Täytyy vain kuunnella itseään ja omaa jaksamista ja toimia sen mukaan. (Mikä on joskus helpommin sanottu kuin tehty.)

Palautumisen kannalta koen tärkeänä, että minulla on jokin kiintopiste ja koti. Sellainen turvapaikka. Tämä on yksi syy, miksi en halua heittäytyä täysin reissuelämään ilman vakituista asuntoa. Lisäksi koin vailla vakituista asuntoa elämisen melko haastavana asuessani muutaman kuukauden mökissä. Tällä hetkellä Sodankylä on minulle se koti.

Sodankylä

Iso osa tätä vuotta ovat olleet ihmiset ympärilläni. Koen, että minut on otettu kaikkialla hyvin vastaan ja on ollut tervetullut olo. Olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin ja odotan, mitä kaikkea tulevaisuudessa näiden ihmisten kanssa pääsee kokemaan. Heille kuuluu kiitos siitä, että olen kotiutunut niin hyvin. Olen myös todella kiitollinen, että välimatkasta huolimatta olen saanut pitää läheiseni ja ystäväni tiiviisti osana elämääni. Onneksi puhelimet on keksitty! Sitä osaa myös arvostaa ihan erilailla yhdessä vietettyä aikaa kun välimatkaa on tuhat kilometriä.

Muutto Lappiin on ollut tähänastisen elämäni paras ja merkityksellisin päätös. Tulevasta ei koskaan tiedä, mutta nyt minun paikkani on täällä pohjoisessa ja tänne minä jään.

Uusi suunta urapolulle

Tämä on ensimmäinen kesäni Lapissa ja olen nauttinut yöttömistä öistä ja ottanut ilon irti luonnossa liikkumisesta (räkästä huolimatta). Olen päässyt tekemään lyhyitä reissuja ja muutamia reissuja on vielä suunnitteilla tälle kesälle. Vaikkei minulla ole lomaa tänä kesänä, koen, että olen päässyt jo nyt nauttimaan kesästä täysillä. Tätä kaikkea on siivittänyt sama vapauden huuma, josta kirjoitin toukokuussa.

Pyhä-Nattanen

Toukokuussa kirjoitin myös ammatillisesta kriisistäni. Olen ollut hoitoalalla 10 vuotta, mutta en näe itseäni tulevaisuudessa nykyisissä tehtävissäni. Vuosi sitten aloitin YAMK-opinnot, joiden toivoin antavan uutta suuntaa uralleni. Opinnot kuitenkin herättelivät minua miettimään, haluanko todellakin olla kehittämässä, johtamassa tai opettamassa tätä alaa. Päätin ottaa aikalisän opinnosta kesän ajaksi ja miettiä seuraavaa siirtoani.

Olen pyöritellyt jo pidempään erilaisia vaihtoehtoja, mutta Lappiin muuton jälkeen olen alkanut nähdä matkailualan potentiaalisena vaihtoehtona. Ensin ajatus rakentui eräoppaan opintojen ja työn ympärille, mutta huomasin, että matkailualan monipuolisuus ja kausiluonteisuus voisi tarjota paljon muutakin kuin vain eräoppaan hommia. Eipä tässä auta muu kuin lähteä katsomaan, mitä kaikkea ala pitää sisällään, joten aloitan syyskuun alussa Lappian ammattiopistossa matkailualan opinnot ja keskeytän YAMK-opintoni.

Opinnot toteutetaan monimuotona Muonion toimipisteessä ja parin vuoden opintojen jälkeen valmistuisin matkailupalvelujen tuottajaksi. Matkailupalvelujen tuottajan työnkuvaan voi kuulua käytännössä mitä vain matkailuun liittyvää: matkailupalvelujen suunnittelua ja toteutusta, välineistön jne. huoltoa, siivousta, baarityöskentelyä ja paljon muuta. Juuri tämä monipuolisuus ja käytännön tekeminen houkuttelevat. Kausiluonteisuus tuntuu myös enemmän mahdollisuudelta kuin uhalta. Ja voin aina tarvittaessa sesongin ulkopuolella tehdä töitä sairaanhoitajana.

Tottakai jokaisella alalla on omat hyvät ja huonot puolensa. Tämä voi osoittautua virheliikkeeksi, mutta minun on ehdottomasti katsottava tämä polku. Minulla on aina mahdollisuus palata hoitoalalle ja vaikka sitten jatkamaan YAMK-opintojani. Nyt näen kuitenkin vain mahdollisuuksia ja odotan innolla, mitä tuleman pitää!

Pirunkuru, Ylläs

Vapauden huumaa ja kuplivaa innostusta

Kesäkuussa tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä kun muutin Lappiin ja tällä viikolla katkesi viimeinen konkreettinen side Päijät-Hämeeseen kun tein kaupat Hollolan asunnostani.

En suunnitellut asunnon myymistä ihan vielä, mutta vuokralainen halusi kovasti ostaa asunnon, enkä nähnyt syytä olla myymättä kun saimme sovittua hinnasta. Lähtiessäni tammikuussa asunnosta viimeisen kerran, minulla oli tunne, etten tule enää sinne palaamaan. Se ei ollut enää minun kotini.

En osannut varautua, miten huumaava vapauden tunne asunnon myymisestä voisikaan tulla. Koin, että asunto ei sido minua mitenkää suuremmin, sillä voin hyvin pitää sen vuokrattuna siihen asti jos /kun myyminen tulisi ajankohtaiseksi. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen täydellisen vapaa katsomaan, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan.

Oratunturi

Olen tässä kevään aikana kipuillut aikalailla ammatillisesti; jatko-opintoni ovat herätelleet minua miettimään, haluanko todellakin olla kehittämässä, johtamassa tai opettamassa tätä alaa. Vapauden tunne yhdistettynä jonkinlaiseen ammatilliseen kriisiin voi saada aikaan yllättäviä asioita. En kuitenkaan halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, joten otan kesäksi aikalisän opinnoistani ja mietin, mitä teen. Jatkanko nykyisellä polulla, hyppäänkö täysin uudelle alalle vai jotain siltä väliltä?

Olen selvästi oppinut tämän puolen vuoden aikana sietämään paremmin epävarmuutta ja epätietoisuutta kun täysin avoin tulevaisuus ei ahdista. Itseasiassa tilanne on mieletön ja odotan kovasti, mitä tuleman pitää!

Aika pysähtyä

Olen asunut nyt kuukauden Sodankylässä ja tämä ensimmäinen kuukausi on mennyt kotia laittaessa, totutellessa uuteen arkeen ja työhön ja tutustuessa uuteen kotikylääni. Pääsin myös hyödyntämään Sodankylän mahtavaa sijaintia kun keksin lähteä extempore viettämään pääsiäistä Leville. Sodankylästä Leville on matkaa vaivaiset 100km! Aika on mennyt nopeasti ja olen ollut tyytyväinen, että muutin Sodankylään. Kuitenkin jostain syystä olen ollut todella väsynyt viimeisen kuukauden.

Ajoittain on jopa turhauttanut kun ei ole väsymykseltä jaksanut tehdä asioita tavalliseen tapaan. Erityisesti opiskelu on ollut hyvin takkuista ja motivaatio pohjalukemissa. Olen nukkunut aivan kohtuullisesti ja siksi tämä väsymys on ihmetyttänyt. Kunnes pysähdyin ajattelemaan asiaa tarkemmin; koko vuosi on ollut tähän mennessä yhtä isoa muutosta. Ehkä nyt voi pysähtyä hetkeksi. Pysähtyä ja antaa väsymyksen tulla.

Aion olla itselleni armollinen ja antaa aikaa palautua alkuvuoden myllerryksistä. Hetki tasaista arkea, teen asioita jaksamisen mukaan ja kun kevät tästä etenee, pääsen hiljalleen tutustumaan paremmin ympäröivään upeaan luontoon.

Tässä on nyt hyvä.

Ensimmäinen kuukausi Sallassa

Muutostani Sallaan on kulunut tasan kuukausi ja hiljalleen arjen rutiinit muotoutuvat. Edellisen päivityksen jälkeen olen päässyt aloittamaan uuden työn ja arjen, joka onkin tarjonnut monenlaisia tunteita.

Olen työskennellyt nyt kolme viikkoa minulle täysin uudenlaisessa roolissa esimiehen sijaisena työpaikassa, joka on ihmisineen, tapoineen ja käytäntöineen täysin vieras. Työ itsessään on mielenkiintoista ja tarjoaa paljon uutta oppia. Myös haasteita on mahtunut kuluneisiin viikkoihin, eikä kaikki ole mennyt täysin kivuttomasti. Ihmehän se olisi jos kaikki menisi kuin elokuvissa. Arvokasta kokemusta kaikesta huolimatta.

Yksi merkittävimmistä eroista arjessani on säännöllinen vuorokausirytmi. Etelän monivuorotyö on vaihtunut (pääsääntöisesti) säännölliseen työaikaan maanantaista perjantaihin. Tämä on tuntunut yllättävän mukavalta, vaikka olen joskus ajatellut, ettei päivätyö ole minua varten.

Säännöllinen työaika on mahdollistanut myös uuden harrastuksen: olen päässyt mukaan porukkaan, jonka kanssa käymme pelaamassa maanataisin sulkapalloa Sallan liikuntakeskuksessa. En ole vuosiin harrastanut mitään, mikä olisi sidottu tiettyyn kellonaikaan ja päivään, mutta tämä on ollut mukava lisä itsenäiseen liikkumiseen.

Vapaa-ajalla nautin arjen askareista, hiihtämisestä, ulkoilusta, laskettelusta ja lorvimisesta. Samoja asioita kuin etelässä, mutta kuitenkin jotenkin erilaisia. En osaa vielä sanoittaa sitä, mikä tekee juuri näistä pienistä jutuista erilaisia. Ehkä se vielä selkenee.

Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että nyt kun olen täällä Lapissa, minun pitäisi nauttia täysillä kaikesta ja aikatauluttaa viikonloppu, että ehdin tehdä ja kokea mahdollisimman paljon. Sitten tajusin, että hei, minähän asun täällä nyt. Minulla on kaikki aika kokea, nähdä ja tehdä. Tämän oivaltaminen tuntui aivan uskomattomalta ja jopa vähän herkisti. Mun elämä on nyt täällä Lapissa.

Uusi elämä Lapissa

Tämä blogi hiljeni syyskuussa 2020 ja paljon on tapahtunut sen jälkeen. Nyt on aika aktivoida blogi, mutta sisältö tulee muuttumaan, kuten otsikosta voi päätellä. Olen nimittäin toteuttamassa pitkäaikaisen haaveeni ja muutan tammikuun lopussa Sallaan.

Olen aikaisemmin kirjottanut vain urheilusta ja liikkumisesta, mutta nyt haluan kirjoittaa päiväkirjamaisesti ajatuksistani, kokemuksistani ja tuntemuksistani muuttaessani täältä etelästä Lappiin.

Voisin alkuun avata hieman taustoja päätökseni takana.
Rakastan luontoa ja nautin suunnattomasti luonnossa liikkumisesta – niin jalan, pyörällä kuin suksetkin jalassa. Ja rakastan Lappia. Olen haaveillut vuosia, että saisin kokea, millaista asuminen Lapissa todellisuudessa on. Haaveen toteuttaminen on kuitenkin aina siirtynyt eteenpäin.

Aloitin syksyllä 2021 ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot työn ohessa ja ajattelin, että valmistumiseni jälkeen lähden Lappiin. Jotain kuitenkin tapahtui päänupissani syksyn aikana ja päätin laittaa työhakemuksen Sallan terveyskeskukseen.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että työt alkaa Sallassa helmikuun alussa ja tammikuun loppupuolella on muuttopäivä. Takana ja varmasti myös edessä on unettomia öitä kun järjestelen muuttoani. Asunto on löytynyt, oma kotini tulee piakkoin vuokrattavaksi ja myyn omaisuuttani minkä kerkeän, sillä muutan kalustettuun mökkiin.

En ole yllättynyt unettomista öistä tällaisen muutoksen edessä, sillä minulla on taipumusta murehtia ja märehtiä asioita öisin. Olen kuitenkin hieman yllättynyt, millainen tunnemyrsky jo pelkkä päätös muuttaa onkaan ollut. Pääsen toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja olen siitä todella innoissani. Päätökseen liittyy myös paljon haikeutta ja luopumista: ystäväni, perheeni ja kotini jäävät tänne etelään. Onneksi puhelimet toimii ja perheeni ja ystäväni viihtyvät myös Lapissa (saan varmasti vieraita Lappiin) ja minäkin pääsen kulkemaan sujuvasti aina silloin tällöin etelään. Asunnostani joku saa toivottavasti mieluisan kodin (ja minä hyvän vuokralaisen) ja minä rakennan uuden kodin Lappiin.

On ollut myös haikeaa irtisanoutua nykyisestä työstäni. Aloitin nykyisessä työssäni jo ennen valmistumistani ja pidän edelleen kovasti työstäni, vaikka sairaanhoitajan työ isossa päivystyksessä on ollut varsinkin viime aikoina erittäin kuormittavaa jatkuvan resurssipulan ja isojen potilasmäärien vuoksi. Irtisanoutuminen ja muutto tarkoittaa myös luopumista mielettömästä työyhteisöstä ja ihanista työkavereista.

Tervetuloa seuraamaan, kuinka käy kun etelän tyttö muuttaa Lappiin unelmansa perässä!

Marraskuussa 2021 Ylläksellä haaveilua muutosta Lappiin.